Voiko astmaa vastaan rokottaa?

Gunnar Nilsson | Maalis 2017 | Keuhkosairaudet | Yleislääketiede / Perusterveydenhuolto |

Gunnar Nilsson
professori
Allergiatutkimuskeskus,
Karoliininen instituutti

Mikael Adner
dosentti
Allergiatutkimuskeskus,
Karoliininen instituutti

Astma on erittäin heterogeeninen tautiryhmä, jonka tautien yhteisenä piirteenä ovat toistuvat hengenahdistus-, yskä- ja limaisuusjaksot. Joka kymmenes ruotsalainen sairastaa jonkinlaista astmaa. Joidenkin astmatyyppien syynä on allerginen reaktio, toiset taas johtuvat muista syistä (esim. rasitusastma, asetyylisalisyylihapon aiheuttamat astmaoireet). Astman pahenemisvaiheiden yleisin syy ovat hengitystieinfektiot, jotka ovat useimmiten virusperäisiä. Monet astmapotilaat ovat kuitenkin myös hyvin herkkiä hengitysteitä ärsyttäville aineille, kuten tupakansavulle, ilmansaasteille tai hajuvesille. Astmaa sairastavien hengitysteissä vallitsee krooninen tulehdusprosessi, joka vaikuttaa sileälihassolujen reaktiivisuuteen, epiteelisolujen limanmuodostukseen ja immuunijärjestelmän toimintaan. Epiteelisolut ylläpitävät tulehdusprosessia Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että epiteelisoluilla on suuri merkitys astman kehittymisessä ja tulehdusprosessin ylläpitämisessä. Tämä ei johdu vain siitä, että epiteelisolut erittävät limaa ja muodostavat mekaanisen esteen ympäristötekijöitä vastaan. Ne myös erittävät monia eri proteiineja, jotka vaikuttavat moniin keuhkojen keskeisen tärkeisiin säätelijä- ja efektorisoluihin, mm. sileälihassoluihin, syöttösoluihin ja lymfosyytteihin. Kun patogeeni tai ärsyttävä aine vaurioittaa epiteelisoluja, niistä vapautuu etenkin IL-25- ja IL-33-interleukiineja ja TSLP-proteiinia (thymic stromal lymphopoietin, kateenkorvan stroomaan liittyvä lymfopoietiini). Useissa tutkimuksissa on todettu, että TSLP:tä ja IL-33-interleukiinia koodittavilla geeneillä on yhteys astman kehittymiseen ja vaikeusasteeseen.1–3  Viime vuonna julkaistiin myös kliininen tutkimus, jossa allergista astmaa sairastavien potilaiden hoito TSLP:n monoklonaalisella vasta-aineella esti sekä varhaisia että viivästyneitä astmaattisia reaktioita allergeenialtistuksen yhteydessä.4 Tämä tutkimus viittaa vahvasti siihen, että TSLP-toimintaa estävä hoito voi tehota tiettyihin astmatyyppeihin. Rokotus IL-33-interleukiinia vastaan hiirimallissa Vuonna 2015 julkaisimme astman hiirimallissa toteutetun tutkimuksen, jossa hiiret rokotettiin IL-33-interleukiinia eli tiettyä epiteelin erittämää sytokiinia vastaan. Totesimme tässä tutkimuksessa, että IL-33-rokote sekä estää hengitysteiden reaktiivisuutta että lamaa tulehdusvastetta.5 Tuloksemme vastaavat jossain määrin julkaistuja löydöksiä TSLP-toimintaa estävien hoitojen vaikutuksesta ihmisellä, vaikka hiirimallin löydöksiä onkin vaikea soveltaa suoraan ihmisen tautiin. Tutkimuksessamme hiiret rokotettiin ensin IL-33-interleukiinia vastaan ja herkistettiin sitten punkeille 42 päivän pituista protokollaa noudattaen. Hengitysteiden reaktiivisuutta analysoitiin metakoliinialtistuksella ja mittaamalla erilaisia tulehdusreaktion parametreja 48 tunnin kuluttua viimeisestä herkistämiskerrasta. Tutkimuksemme osoittaa, että rokotus IL-33-interleukiinia vastaan vähentää merkitsevästi hengitysteiden reaktiivisuutta sekä sentraalisissa että...