Ikä lisää hengityskatkojen vakavuutta uniapneapotilailla

Timo Leppänen | Loka 2018 | |

Timo Leppänen
Yliopistotutkija, FT
Kuvantamiskeskus,
KYS ja Sovelletun fysiikan laitos,
Itä-Suomen yliopisto

Juha Töyräs
professori, ylifyysikko, FT
Kuvantamiskeskus, KYS,
Sovelletun fysiikan laitos,
Itä-Suomen yliopisto ja School of ITEE,
The University of Queensland,
Brisbane, Australia

Esa Mervaala
professori, ylilääkäri, LT
Kuvantamiskeskus,
KYS ja Kliininen neurofysiologia,
Lääketieteen laitos,
Itä-Suomen yliopisto

Thomas Penzel
professor, physicist, physiologist, Ph.D.
Interdisciplinary Sleep Center,
Department of Cardiology,
Charité-Universitätsmedizin Berlin
and International Clinical Research Center,
St. Anne’s University Hospital Brno,
Czech Republic

Antti Kulkas
dosentti, ylifyysikko, TkT
Neurofysiologian tutkimusyksikkö,
Seinäjoen keskussairaala ja
Sovelletun fysiikan laitos,
Itä-Suomen yliopisto

Obstruktiivinen uniapnea (OSA) on yleinen, kansanterveydellisesti merkittävä sairaus, jossa potilas kärsii toistuvista unenaikaisista osittaisista (hypopnea) ja täydellisistä (apnea) ylähengitysteiden tukkeumista.1 Uniapnean tiedetään aiheuttavan muun muassa voimakasta päiväaikaista väsymystä, heikentävän elämänlaatua sekä lisäävän diabeteksen, sydän- ja verisuonitaudin sekä liikenneonnettomuuksien riskiä.2-4 Suomessa uniapneaa sairastaa ainakin 300 000 aikuista5 ja maailmanlaajuisesti 30–70-vuotiailla sen yleisyyden on arvioitu olevan 5,6–13,0 %.6 Hiljattain Heinzer ym. kuitenkin esittivät, että uniapnean yleisyys voi olla huomattavasti suurempi; 40–85-vuotiaista miehistä jopa 49,7 % ja naisista 23,4 % voi sairastaa uniapneaa.7 Uniapneaa tiedetään esiintyvän erityisesti ylipainoisilla keski-ikäisillä miehillä,6 mutta myös iän on osoitettu olevan yhteydessä uniapnean yleisyyteen.8 Uniapnean nykydiagnostiikka Nykyisin uniapnean diagnosointi perustuu kliinisiin oireisiin ja yöpolygrafiarekisteröinnillä määritettävään apnea-hypopnea-indeksiin (AHI). Uniapnea luokitellaan vaikeusasteluokkiin AHI:n perusteella – AHI<5: ei uniapneaa, 5≤AHI<15: lievä, 15≤AHI<30: keskivaikea ja AHI≥30: vaikea. AHI ei kuitenkaan ota huomioon apneoiden ja hypopneoiden kestoa eikä niiden aiheuttamien veren happisaturaatiolaskujen pituutta tai syvyyttä, vaan sen laskenta perustuu ainoastaan hengityskatkojen lukumäärään nukuttua tuntia kohden.1 Olemme aikaisemmin osoittaneet, että yksittäisten hengityskatkojen vakavuus riippuu muun muassa painon muutoksesta,9 nukkuma-asennosta10 ja sukupuolesta.11 Koska uniapnean kliinisen vaikeuden arviointia voidaan tarkentaa ottamalla huomioon yksittäisten hengityskatkojen vakavuus,12,13 on tärkeää tietää, mitkä tekijät vaikuttavat hengityskatkojen vakavuuteen.  Iän vaikutus uniapneaan Peppard ym. osoittivat yli neljän vuoden seuranta-aineistossa, että AHI kasvaa iän myötä, vaikkakin tämä kasvu oli voimakkaasti yhteydessä painonnousuun.14 AHI:n iästä riippuva muutos pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole tasaista, sillä AHI:n kasvuvauhdin on osoitettu olevan suurinta iäkkäimmillä, ylipainoisilla miehillä.15 Lisäksi Sahlman ym. osoittivat, että jopa lievällä uniapnealla on taipumus kehittyä kohti vaikeampaa tautia ajan myötä.16 Taudin vaikeuden kasvu liitetäänkin usein ikään, liitännäissairauksien esiintyvyyteen sekä ylipainoon.  Kirjallisuudessa on raportoitu myös päinvastaisia tuloksia. Uniapnean yleisyyden on osoitettu kasvavan aina 60. ikävuoteen saakka, jonka jälkeen sen on havaittu lähtevän laskuun.17 Tämä tosin saattaa johtua kasvaneesta kuolemanriskistä vaikeaa uniapneaa sairastavilla potilailla. Lisäksi Hoch ym. osoittivat, ettei AHI eroa tilastollisesti merkitsevästi eri ikäryhmien välillä (60–74-vuotiaat...