Uusia ja tulevia MS-hoitoja

Arviointiosaaminen haavanhoidossa

Salla Seppänen | Joulu 2018 | Ihotaudit |

Salla Seppänen
THM, ESH, koulutusvastuujohtaja,
Savonia-ammattikorkeakoulu
Kunniapuheenjohtaja, Suomen
Haavanhoitoyhdistys ry

Haavanhoito on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt nopeasti, erityisesti hoitotuotteiden osalta. Tämä on vaikuttanut siihen, että haavapotilaiden hoito on siirtynyt yhä enenevässä määrin erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Euroopassa noin 70–90 % haavanhoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa, ja yhä suuremman osan hoidosta toteuttavat hoitajat potilaan kotona. On arvioitu, että vähintään 50 % terveydenhuollossa työskentelevien hoitajien työajasta kuluu haavojen hoidossa; irlantilaisen tutkimuksen mukaan jopa 68 %.Ammattilaisten haavahoidon osaamisen osalta voidaan kuitenkin todeta, että se ei ole lisääntynyt samassa suhteessa kuin mitä haavapotilaiden määrä on kasvanut. 

Laadukkaan haavanhoidon perusta on haavoja hoitavan ammattilaisen osaaminen ja toimiva moniammatillinen yhteistyö.2 Haavanhoidossa tarvitaan eri ammattilaisten osaamista, koska haavanparanemiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Tämän vuoksi haavapotilaan hoidontarpeen arviointi tulee tehdä kokonaisvaltaisesti huomioiden potilaan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. Haavapotilaan tilanteen kokonaisvaltaisessa arvioinnissa tulee huomioida mm. potilaan sairaudet, lääkitys, ravitsemus, allergiat, päihteiden käyttö, tupakointi, liikkuminen, toimintakyky, kivun kokemus ja lepo/ nukkuminen sekä potilaan oma suhtautuminen sairauteensa, hänen pelkonsa, odotuksensa, uskomuksensa ja toiveensa. Lisäksi potilaan perhe, läheiset, työ ja harrastukset vaikuttavat hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Huomioitava on myös potilaan taloudellinen tilanne, haavanhoitoon käytettävissä oleva raha ja mahdollinen taloudellisen tuen tarve. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää potilaan henkilökohtaisiin voimavaroihin ja kykyyn olla osallisena haavanhoidossa.1

Haavadiagnoosi on hoidon perusta
Jokaisen haavaa hoitavan ammattilaisen tulee ymmärtää, että haavanhoidon suunnittelun perustana on potilaan haavan lääketieteellinen diagnoosi, jonka puuttuessa haavanhoidolle ei voida asettaa selkeää tavoitetta. Ilman diagnoosia haavanhoitoa voisikin kuvailla sokkona autolla ajamiseksi. 

Haavadiagnoosin tekee aina lääkäri perustuen potilaan anamneesiin, kliiniseen tutkimiseen ja tarvittaessa tehtäviin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. Haavaa hoitavan terveysalan ammattilaisen, joka yleensä on sairaanhoitaja tai lähihoitaja, tulee pystyä luottamaan siihen, että diagnoosi on tehty huolellisesti arvioiden potilaan haavan taustalla olevat tekijät. Esimerkiksi alaraajahaavapotilaan, jolla ei ole diabetesta, diagnoosia tehtäessä on huomioitava, että haava voi olla laskimoperäinen, valtimoperäinen tai molempia tai haavan voi olla aiheuttanut pienten suonten tai keskisuurten suonten vaskuliitti, pyoderma gangraenosum tai haava voi olla esim. reuman aiheuttama. Pahanlaatuisuus haavan taustalla pitää myös poissulkea.3 Pelkkä toteamus, että potilaalla on säärihaava, jota potilaan hoitosuunnitelmissa edelleenkin näkee, ei ole diagnoosi eikä voi ohjata haavanhoidon suunnittelua ja toteutusta.

Lääkärin tekemä haavadiagnoosi ohjaa potilaan haavanhoidon tavoitetta, joka voi olla haavan paraneminen konservatiivisella paikallishoidolla, haavapohjan valmistaminen leikkausta varten tai palliatiivinen, oireenmukainen haavanhoito silloin, kun haavan paraneminen ei ole todennäköistä potilaan muista sairauksista, yleistilasta tai haavan pahanlaatuisesta johtuen. Kun tavoitteena on hoitaa haava umpeen paikallishoidon ja mahdollisten systeemisten lääkkeiden avulla, kuten infektioissa antibiooteilla, on haavanhoitotuotteiden valinta keskeistä. Haavanhoitotuotteen tulee luoda paranemiselle optimaalinen ympäristö, jossa haavalla on sopiva kosteus, lämpö sekä pH, ja jotta bakteerien määrää voidaan hallita ja vähentää hoitotuotteen avulla. Haavan optimaalinen kosteus saavutetaan paikallishoitotuotteiden ja sidosten avulla. Eritteen määrän hallinta on tärkeää, jotta haavan reunat eivät maseroidu ja siten lisää haavan infektoitumisriskiä. Lisäksi haavanhoitotuotteen tulisi olla potilaalle käytössä miellyttävä, haavapintaa vahingoittamaton, ei allergisoiva, haavaan tarttumaton ja kohtuullisen hintainen.3

Haavan arviointi ja hoidon seuranta
Haavanhoito edellyttää vankkaa osaamista, jossa korostuu haavanhoitotuoteosaamisen lisäksi haavanarviointiosaaminen. Haavan suunnitelmallinen ja huolellinen arviointi on edellytys onnistuneelle haavanhoidolle. Haavaa hoitavan tulee osata arvioida haavan koko, pituus, leveys ja syvyys, haavalla olevan kudoksen laatu väriluokituksen mukaan, jänteiden tai luun paljastuminen haavalla, verenvuoto, eritteen määrä, viskositeetti ja väri, haavassa oleva haju ja haavan reunojen ja ympäröivän ihon kunto, turvotus ja haavaa lähellä olevien nivelten liikkuvuus.1,3 Lisäksi tulee potilaan arvioida kokemaansa kipua, sen laatua, voimakkuutta, kivun esiintymisen säännöllisyyttä ja kivun mahdollista yhteyttä haavan hoitoon ja potilaan liikkumiseen.

Haavan infektoitumisen merkkien (kipu, kuumotus, punoitus, haju ja potilaan yleisoireet) tunnistaminen ajoissa on ensiarvoisen tärkeää, jotta haavainfektioon saadaan aloitettua hoito nopeasti. Haavainfektion hoidossa voidaan käyttää lyhytaikaisesti antiseptisiä aineita, kuten hopeaa sisältäviä sidoksia.3

Haavan arviointia tulee tehdä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti huomioiden haavan komplisoitumisriski esimerkiksi potilaan muun sairauden, kuten diabeteksen, vuoksi. Haavan arvioinnin väli on kirjattava potilaan hoitosuunnitelmaan, jotta arvioinnin perusteella tehtävät johtopäätökset ohjaavat haavanhoidon toteutumista. 

Haavan arvioinnissa tarvitaan yhteisesti sovittu arvioinnin sisältö eli päätökset siitä, mitä arvioidaan ja miten. Kun käytössä on yhdenmukainen arviointikäytäntö ja -käsitteistö, haavan arvioinnista ja hoidosta kirjattu tieto on täsmällistä ja informaatioarvo on hyvä riippumatta siitä, missä yksikössä ja kuka ammattilainen potilasta hoitaa. Huolellisesti tehty kirjaaminen tekee haavan arvioinnin ja siihen perustuvan hoidon näkyväksi ja luo jatkuvuutta tiedon siirtymisessä ammattilaiselta ammattilaiselle, potilaalle ja muille tarpeellisille henkilöille, kuten omaisille.4 Siten yhtenäinen kirjaaminen tukee myös moniammatillista yhteistyötä, joka on osa laadukasta haavanhoitoa.2

Haavanarviointi kotihoidossa
Terveydenhuolto Suomessa seuraa vahvasti pohjoismaista suuntaa, jossa kotihoidon osuus kasvaa. Keskeisenä tekijänä kotona tapahtuvassa haavanhoidossa ovat potilasta hoitavaan organisaatioon liittyvät tekijät, kuten ammattilaisten tiedot ja taidot sekä käytettävissä olevat materiaaliset resurssit, kuten teknologia, sidokset ja haavanhoitotuotteet.1 

Kun potilaan haavanhoito tapahtuu kotona, niin ammattilainen arvioi haavan ja tekee hoitoa koskevat päätökset yksin, ilman läsnä olevaa kollegaa. Yhtenä ongelmana kotona tapahtuvalle haavanarvioinnille ja hoidon jatkuvuudelle on hoitajien vaihtuvuus. Tämä korostaa haavanarvioinnin ja -hoidon kirjaamisen merkitystä, koska haavaa hoitava ammattilainen perustaa johtopäätöksensä haavassa tapahtuneista muutoksista aiemmin dokumentoituun arviointitietoon. Sähköinen kirjaaminen ja digikuvat ovat helpottaneet haavanarviointia, mutta edelleenkin tarvitaan ammattilaisen haavanarviointiosaamista.  Etädiagnostiikkaa ja videokuva ovat jo nyt mahdollisia, kun haavanarvioinnissa tarvitaan asiantuntijakonsultaatiota. Tulevaisuudessa on käytössä tekoäly, joka hyödyntää kuvan ja sensoriteknologian tuottamaa tietoa ja auttaa haavadiagnoosin teossa sekä haavanhoitoon liittyvissä päätöksissä. Edelleenkin terveysalan ammattilaisen, joka on arvioimassa potilaan haavaa, tulee kuitenkin tietää, mitä arvioidaan ja miksi, jotta hän tunnistaa tarpeen konsultointiin. Ammattilaisen tulee osata tulkita arviointitietoa ja tunnistaa paranemisen hidastuminen ja haavan mahdolliset komplikaatiot. 

Uutena asiana tulee olemaan potilaan ja omaisten entistä aktiivisempi rooli haavanhoidossa. Kotihoidonmalli nojaa yhä lisääntyvässä määrin omaishoitajiin. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyssä kotihoidon toteutumismallin arviointiselvityksessä todettiin, että jos kaikki omaishoitajat lopettaisivat työnsä, niin julkinen terveydenhuolto romahtaisi 24 tunnin kuluessa.5 Haavanhoidossa tulevaisuuden haasteena on potilaan ja omaisten turvallinen ja tarkoituksenmukainen osallistaminen haavanhoitoon. Tämä edellyttää potilaan ja omaisten ohjausta haavanhoitotuotteiden käytössä ja potilaan oireiden havainnoinnissa, jotta yhteys hoitavaan tahoon saadaan ajoissa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että haavanarviointi kuuluu aina ammattilaiselle ja sitä vastuuta ei tule siirtää potilaalle eikä omaisille. 

Yhteenveto

Arviointiosaaminen on perusta onnistuneelle haavanhoidolle. Haavadiagnoosi ohjaa hoidon tavoitteen asettelua ja hoitoa koskevaa päätöksentekoa. Haavapotilaiden hoito on yhä enenevässä määrin siirtymässä kotiin, jossa hoitoa toteuttaa sairaanhoitaja tai lähihoitaja. Kotona toteutuvassa haavanhoidossa terveysalan ammattilaisten arviointiosaaminen ja suunnitelmallinen dokumentointi ovat hoidot turvallisuuden ja jatkuvuuden edellytys. Vaikka potilaan ja omaisten rooli haavahoidossa tulee kasvamaan, niin haavanarvioinnin tekee aina osaava ammattilainen.

Sidonnaisuudet: Ei sidonnaisuuksia.

Lähteet

1. Probst S, Seppänen S, Geber V, Hopkin A, Rimedeika R, Gethin G. EWMA Document: Home Care – Wound Care; Overview, Challenges and Perspectives. Journal of Wound Care 2014;23:S1-S41. Saatavilla internetissä: https://www.researchgate.net/publication/281928598_EWMA_Document_Home_Care-Wound_Care_Overview_Challenges_and_Perspectives. (Luettu 16.11.2018). 2. Moore G, Butcher G, Corbett LQ, McGuiness W, Snyder RJ, van Acker K. Managing wound as a team. Exploring the concept of a team approach to wound care. EWMA. Journal of Wound Care 2014;23(5):S1-S23. Saatavilla internetissä: http://ewma.org/fileadmin/user_upload/EWMA.org/Project_Portfolio/EWMA_Documents/AAWC_AWMA_EWMA_ManagingWoundAsATeam_FINALdoc.pdf (Luettu 16.11.2018). 3. Krooninen alaraajahaava. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014;10.3.2014. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. (Luettu 15.11.2018). 4. Kinnunen U-M. Haavanhoidon kirjaamismalli -innovaatio kliiniseen hoitotyöhön. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Väitöskirja sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto 2013. Saatavilla internetissä: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1209-1/urn_isbn_978-952-61-1209-1.pdf (Luettu 14.11.2018)  5. Thome B, Dykes, AK, Hallberg, IR., Home care with regard to definition, care recipients, content and outcome: systematic literature review. J Clin Nurs 2003;12(6):860–872.