Raskausdiabeteksen seulonta

Raskausdiabeteksen seulonta

| Helmi 2019 | |


Sanna Koivunen
LL, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri,
gynekologisen onkologian erityispätevyys, Synnytysten
ja naistentautien klinikka, OYS; Yliopisto-opettaja,
Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta; Väitöskirjatutkija,
PEDEGO-tutkimusyksikkö, Oulu ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveyden edistäminen -yksikkö

Raskausdiabetes tarkoittaa raskaudenaikaista sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, jonka tiedetään lisäävän äidin ja sikiön raskauskomplikaatioiden riskiä sekä vaaraa sairastua myöhemmin aikuistyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.1 Suurimmassa riskissä sairastua raskausdiabetekseen ovat naiset, joilla on ylipainoa, aiempi raskausdiabetes, diabeteksen sukurasitus tai yli 40 vuoden ikä. Raskausdiabetesta hoidetaan ruokavaliolla, verensokerin omaseurannalla sekä tarvittaessa lääkehoidolla. Hoidolla voidaan vähentää äidin hyperglykemiaa ja sen myötä äidin ja vastasyntyneen komplikaatioriskiä, erityisesti sikiön liiallista kasvua eli makrosomiaa.2,3  Raskausdiabeteksen esiintyvyys kasvaa sekä Suomessa että muualla maailmassa, mutta vieläkään sille ei ole yhtenäistä kansainvälistä seulonta- ja diagnoosikäytäntöä, vaikka tauti on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten. Aiemmin raskausdiabeteksen diagnostiset raja-arvot perustuivat äidin myöhempään riskiin sairastua aikuistyypin diabetekseen, ja Suomessakin riskitekijäpohjainen raskausdiabeteksen seulonta oli käytössä vuoteen 2008 saakka.  Käypä hoito -suositus Suomessa julkaistiin raskausdiabeteksen Käypä hoito -suositus vuonna 2008 ja se päivitettiin vuonna 2013.4 Suosituksen tavoitteena oli yhtenäistää seulonta- ja diagnoosikriteerit sekä hoito, turvata sikiön, vastasyntyneen ja äidin hyvinvointi sekä ehkäistä raskausdiabetesta, lihavuutta ja tyypin II diabeteksen kehittymistä. Yhtenä tärkeänä perusteena käytännön muutokselle oli suomalainen tutkimus, jonka mukaan riskitekijäpohjainen seulonta tunnistaa vain noin puolet raskausdiabeetikoista.5 Aiemman riskitekijäpohjaisen seulonnan sijasta käyttöön otetussa Käypä hoito -suosituksessa suositeltiin kahden tunnin sokerirasituskokeen tekemistä lähes kaikille raskaana oleville (Taulukko 1). Kansainväliset suositukset Samanaikaisesti Suomen Käypä hoito -suosituksen julkaisun kanssa julkaistiin laaja monikansallinen HAPO-tutkimus (Hyperglycemia and Adverse Pregnancy Outcomes), jossa äidin raskaudenaikaisten sokerirasitusarvojen todettiin olevan lineaarisesti yhteydessä äidin ja lapsen sairastavuuteen ilman selkeitä raja-arvoja.6 HAPO-tutkimuksen myötä paine diagnoosikriteerien yhtenäistämiseen on ollut maailmanlaajuinen. Tutkimuksen perusteella esitettiin, että yleinen raskaudenaikainen seulonta olisi paras keino parantaa raskaustuloksia.6 International Association of Diabetes in Pregnancy Study Group (IADPSG) ehdottikin vuonna 2010 HAPO-tutkimukseen perustuen selkeästi aiempaa alempia sokerirastitustestin raja-arvoja (Taulukko 2).7 Myös WHO (World Health Organization) ja ADA (American Diabetes Association) käyttävät samaa suositusta.8,9 Toisaalta on esitetty paljon kritiikkiä näitä aiempaa matalampia diagnostisia raja-arvoja kohtaan, ja muun muassa Iso-Britanniassa NICE (National Institute for Health and...