Auringonsäteilylle altistuminen ulkotöissä on aliarvioitu työperäinen terveysriski

Alberto Modenese | Helmi 2019 | |

Alberto Modenese
M.D.
Department of Biomedical,
Metabolic and Neural Sciences,
Modenan ja Reggio Emilian yliopisto,
Italia

Fabriziomaria Gobba
Professori
Department of Biomedical,
Metabolic and Neural Sciences,
Modenan ja Reggio Emilian yliopisto,
Italia

Leena Korpinen
M.D.
Kliinisen fysiologian
ja neurofysiologian yksikkö,
Pohjois-Karjalan keskussairaala

Auringonsäteilylle altistumista voidaan pitää maailman vanhimpana1 mutta myös yhtenä levinneimmistä työperäisistä terveysriskeistä, sillä merkittävä osa työntekijöistä, mm. lähes kaikki ulkotyöntekijät, ovat sille potentiaalisesti altistuneita.9,23 Auringonsäteily luokitellaan fysikaalisiin riskeihin: aurinko säteilee laaja-alaisesti eri taajuuksia koko sähkömagneettiselta spektriltä, mutta pääasiassa ionisoimattoman säteilyn alueella, ja sisältää myös luonnollisesti optista säteilyä. Kansainvälisen valaistuskomission (CIE) mukaan optinen säteily voidaan jaotella seuraavasti: 1) ultraviolettisäteily (UV), jonka kolme säteilyaluetta ovat UVC, UVB ja UVA; 2) näkyvä säteily sekä 3) infrapunasäteily, jonka säteilyalueet ovat IRA, IRB ja IRC.16 Maan pinnalle saapuvasta auringonsäteilystä noin 45 % on infrapunasäteilyä, 50 % näkyviä aallonpituuksia ja vain noin 5 % UV-säteilyä. Tämä johtuu ilmakehän suojaavasta vaikutuksesta: ilmakehän eri kerrokset suodattavat eri aallonpituuksia. Otsoni suodattaa lähes kaiken UVC- ja suurimman osan UVB-säteilystä.19,23 Tämä on erityisen tärkeää, sillä UV-säteily on auringonsäteilyn se osuus, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa suurimpia ja vakavimpia terveyshaittoja ihmisille. Se on tunnistettu syöpää aiheuttavaksi, ja juuri sen vuoksi kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on määritellyt koko auringonsäteilyn luokkaan 1 (aiheuttaa syöpää).14 Koska otsoni on juuri UV-säteilyltä suojaava kerros, sen oheneminen viime vuosikymmenten aikana on lisännyt UV-säteilyn (erityisesti UVB-säteilyn) määrää maan pinnalla. Siitä syystä tässä artikkelissa tarkastellaan pääasiassa auringon UV-säteilyyn liittyviä terveysriskejä. Auringonsäteilyn vaikutusmekanismi Auringonsäteilyn vaikutus biologisiin kudoksiin liittyy kahteen mekanismiin: fotokemialliseen, tyypillisesti ultraviolettiaallonpituuksiin vaikuttavaan mekanismiin ja lämpömekanismiin, joka on infrapunasäteilyn tärkein vaikutusmekanismi. Näkyvän säteilyn alueella voidaan havaita molempia mekanismeja.14,23 Lämpövaikutuksessa fotonit imeytyvät kudokseen ja lisäävät sen liike-energiaa, jolloin optisen säteilyn säteilyenergia muuttuu lämmöksi. Tästä seuraava lämpötilan nousu riippuu aallonpituudesta, altistuksen kestosta ja kudokseen imeytyneestä kokonaisenergiasta. UV-säteilyn ja näkyvän säteilyn lyhyempien aallonpituuksien (kuten violetti-sininen) aiheuttamat fotokemialliset vaikutukset liittyvät pääasiassa fotonien imeytymiseen tiettyihin kudoksen molekyyleihin, kromoforeihin. Fotokemiallisen mekanismin vaikutukset riippuvat kokonaisannoksesta, kuten altistuksen keston ja säteilyn voimakkuuden tulosta. Niinpä lyhytaikainen, voimakas altistuminen ja vähemmän voimakas mutta pitkäkestoisempi altistuminen voivat aiheuttaa samanlaisia vaikutuksia.23  Ihon kolmella tärkeimmällä kerroksella (orvaskesi, verinahka ja ihonalaiskudos) on erilainen koostumus. Pidemmät UV-säteilyn...