Usein toistuvia pahenemisvaiheita sairastaneiden keuhkoahtaumatautipotilaiden voinnin koheneminen on oletettua yleisempää

Mette Reilev | Maalis 2019 | |

Mette Reilev
Väitöskirjatutkija
Yleislääketieteen tutkimusyksikkö,
Etelä-Tanskan yliopisto,
Tanska

Jesper Lykkegaard
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Yleislääketieteen tutkimusyksikkö,
Etelä-Tanskan yliopisto, Tanska

Noin neljällä prosentilla kaikista keuhkoahtaumatautia sairastavista potilaista on ollut edeltävän vuoden aikana vähintään yksi akuutti pahenemisvaihe.1 Tällaiset pahenemisvaiheet suurentavat kuoleman ja sairaalahoidon riskiä. Lääkkeiden käyttö ja kuntoutus lisääntyvät vastaavasti. Pahenemisvaiheiden ehkäisy onkin keuhkoahtaumataudin inhalaatiolääkkeiden tehon keskeinen mittari. Hoitosuosituksissa myös suositellaan, että pahenemisvaiheiden esiintymistiheys otetaan muiden seikkojen ohella huomioon jatkohoidosta päätettäessä. Tämä suositus perustuu oletukseen, että tietyn potilaan vuodessa sairastamien pahenemisvaiheiden määrä pysyy ajan mittaan samana.   Kyseistä oletusta on kuitenkin tutkittu vain yhdessä tutkimuksessa, jossa keskivaikeaa, vaikeaa tai erittäin vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavia sairaalapotilaita seurattiin kolmen vuoden ajan. Ei siis ole näyttöä siitä, missä määrin keuhkoahtaumataudin akuuttien pahenemisvaiheiden tiheys on stabiili ominaisuus perusterveydenhuollossa hoidettavien keuhkoahtaumatautipotilaiden heterogeenisessä joukossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, onko akuuttien pahenemisvaiheiden tiheä esiintyminen stabiili ominaisuus keuhkoahtaumatautia sairastavilla potilailla Tanskan yleisväestössä.  Menetelmät • Tutkimuspopulaatio  Poimimme Tanskan terveydenhuollon rekistereistä suljetun keuhkoahtaumatautipotilaiden kohortin, johon otetuilla potilailla oli ollut vähintään yksi pahenemisvaihe vuonna 2003. Seurasimme kohortin potilaita 10 vuoden ajan. Tutkimuspopulaation potilaat olivat 55 vuotta täyttäneitä, he olivat ostaneet apteekista vähintään kerran R03-reseptilääkkeitä obstruktiivisen keuhkosairauden hoitoon ja he olivat saaneet hoitoa vuonna 2003 vähintään yhden akuutin keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen vuoksi (määritelmä: keuhkoahtaumataudista johtuva sairaalahoito tai lyhytkestoisen peroraalisen kortikosteroidilääkityksen ostaminen apteekista). Tämän keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheiden määritelmän on todettu soveltuvan epidemiologiseen tutkimuskäyttöön.2 Mukaan otetut henkilöt jaoteltiin kunakin kalenterivuonna seuraaviin ryhmiin pahenemisvaihestatuksen perusteella: • Usein toistuvia pahenemisvaiheita (vähintään kaksi) • Yksi pahenemisvaihe • Ei pahenemisvaiheita   • Pahenemisvaihestatuksen kehittyminen ajan mittaan  Vuotuisen pahenemisvaihestatuksen kehittymistä ajan mittaan tutkittiin kahdella tavalla. Ensin selvitimme, miten potilaiden pahenemisvaihestatus kehittyi koko populaation tasolla. Tutkimuspopulaatio jaoteltiin joka vuosi luokkiin pahenemisvaiheiden määrän perusteella (vähintään 2 pahenemisvaihetta, 1 pahenemisvaihe tai 0 pahenemisvaihetta). Tämän jälkeen kunkin ryhmän henkilöiden joukosta selvitettiin, miten suurella osuudella ryhmän potilaista oli seuraavana vuonna usein toistuvia pahenemisvaiheita, yksi pahenemisvaihe tai ei pahenemisvaiheita ja miten suuri osuus potilaista kuoli. Sama analyysi toistettiin ryhmässä, jonka keuhkoahtaumatautipotilailla oli ollut vuoden 2003 pahenemisvaiheen lisäksi myös usein toistuvia pahenemisvaiheita vuonna 2002. Keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheita hoidetaan usein...