Vaikean astman systemaattinen arvio

Paula Kauppi | Maalis 2019 | |

Paula Kauppi
Dosentti, keuhkosairauksien
ja allergologian erikoislääkäri
Iho- ja allergiasairaala

Astma on yleinen sairaus ja aikuisväestössä sitä tavataan noin 9–10 %:lla väestöstä. Yhteispohjoismainen tutkijaverkosto (Nordic Severe Asthma Network, NSAN) on arvioinut, että Pohjoismaiden yhteensä 22 miljoonasta asukkaasta noin 33 000 sairastaa vaikeaa astmaa.1 Uusien biologisten lääkehoitojen myötä astman arvio sekä diagnostisessa mielessä että hoitovasteen arvioinnissa on tarkentunut. ERS/ATS (European Respiratory Society/American Thoracic Society) on antanut hoitosuosituksen vaikean astman hoidosta ja samalla määritellyt vaikean astman. Tällainen tilanne on silloin, kun astmaa ei saada hallintaan huolimatta suuriannoksisesta inhalaatiosteroidista ja toisesta, astman ylläpitohoitoon tarkoitetusta lääkityksestä huolimatta (pitkävaikutteinen β2-agonisti, leukotrieenisalpaaja, pitkävaikutteinen antikolinergi tai teofylliini) tai jos tällaista hoitoa tarvitaan astman hallitsemiseksi (Taulukko 1).2  Sekä ERS/ATS että NSAN ovat antaneet suosituksen vaikeaksi epäillyn astmatilanteen systemaattisesta arviosta. Tämän suosituksen tarkoituksena on muistuttaa strukturoidun ja selkeän, kokonaisvaltaisen arvion merkityksestä silloin, kun astmapotilaan oireet eivät tunnu vastaavan tavanomaisiin hoitokeinoihin. Jos jatkuvat oireet liittyvät liitännäissairauksiin tai huonoon hoitomyöntyvyyteen, puhutaan vaikeahoitoisesta astmasta.  Oireiden systemaattinen arvio Systemaattisessa arviossa käydään läpi sitä, mihin potilaan astmadiagnoosi perustuu, minkälaisia potilaan oireet ovat ja ovatko ne yksinomaan astmaan liittyviä vai voiko oireiden taustalla olla myös muita syitä (Taulukko 2, Kuva 1).1 Jos jo hoidetulla potilaalla halutaan arvioida astmadiagnoosin perusteita, on yleensä etsittävä diagnoosivaiheen tietoja oirehistorian lisäksi. Joskus voidaan päätyä astmalääkityksen tauottamiseen ja keuhkojen toimintakokeiden tekemiseen uudelleen lääketauon jälkeen, jos diagnostisen vaiheen tulokset ovat jääneet epävarmoiksi tai vaikeasti tulkittaviksi ja jos erityisesti tarvitaan vahvistusta sille, onko potilaalla astma. Suurimmalla osalla potilaista tavanomaiset tutkimukset (spirometria ja bronkodilataatiokoe sekä kahden viikon PEF-seuranta) ovat riittävät astmadiagnoosin asettamiseen ja hoitovasteen arvioon, mutta osa potilaista hyötyy tarkemmasta arviosta (Taulukko 3).  Tavanomaisia liitännäissairauksia vaikeasti oireilevalla astmapotilaalla ovat mm. krooninen rinosinuiitti ja bronkiektasiat (Taulukko 2). Yskää, limaisuutta ja hengenahdistusta voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin astma: keuhkoahtaumatauti, sarkoidoosi, kystinen fibroosi, muu eosinofiilinen keuhkosairaus, kuten eosinofiilinen pneumonia, keuhkoembolia tai keuhkotuumori. Myös trakeobronkomalasia tai -kollapsi voivat ylläpitää vaikeaakin yskäoireilua.  Astman hoitosuositukset ovat myös aiempaa kohdistetumpia...