Sosiaaliset suhteet ja sydänterveys

Christian Hakulinen | Maalis 2019 | |

Christian Hakulinen
PsT, dosentti, tutkijatohtori
Psykologian ja logopedian osasto,
Lääketieteellinen tiedekunta,
Helsingin yliopisto

Sosiaalisten suhteiden ja niiden kautta saatavan tuen on toistuvasti osoitettu olevan yhteydessä parempaan hyvinvointiin sekä terveyteen. Esimerkiksi parisuhteessa elävien henkilöiden on havaittu elävän pidempään kuin niiden, jotka asuvat yksinään,1 ja muilta saadun emotionaalisen tuen on havaittu ennustavan parempaa mielenterveyttä.2 Hyvän sosiaalisen verkoston ja siltä saatavan tuen on myös havaittu helpottavan elämässä koettujen vaikeuksien vaikutusta yksilön hyvinvointiin.3 Sosiaalisia suhteita ja tukea on tutkittu useista eri näkökulmista, mutta viime aikoina on korostunut erityisesti sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yksinäisyyteen liittyvien terveysvaikutusten tutkiminen. Sosiaalinen eristäytyneisyys ja yksinäisyys Sosiaalisella eristäytyneisyydellä tarkoitetaan useista tekijöistä koostuvaa muuttujaa, jonka avulla voidaan arvioida, kuinka usein henkilö on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalista eristäytyneisyyttä mitataan usein esimerkiksi kysymällä, asuuko henkilö yksin, kuinka usein hän tapaa ystäviä tai sukulaisia tai osallistuuko hän erityiseen harrastustoimintaan. Yksinäisyys puolestaan viittaa henkilön omaan kokemukseen siitä, että hänellä on joko liian vähän ihmissuhteita tai että ne ovat jollain tavoin epätyydyttäviä. Yksinäisyyden kokemuksen nähdään olevan puhtaasti subjektiivinen ja henkilö voi luonnollisestikin tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka hänellä olisi laajakin sosiaalinen verkosto. Tutkimuksissa on johdonmukaisesti havaittu, että sekä sosiaalinen eristäytyneisyys että yksinäisyys ovat yhteydessä huonompaan terveyteen.4,5 Epäselväksi on kuitenkin jäänyt se, kuinka voimakkaasti sosiaalinen eristäytyneisyys ja yksinäisyys ovat yhteydessä sydänterveyteen ja mitkä tekijät näitä yhteyksiä mahtaisivat selittää. Sosiaalisen eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden yhteys sydänterveyteen Vuonna 2016 julkaistussa meta-analyysissä osoitettiin, että sekä sosiaalinen eristäytyneisyys että yksinäisyys ovat yhteydessä noin 30 % kasvaneeseen riskiin sairastua sydänsairauteen ja aivohalvaukseen.6 Meta-analyysissä analysoidut tutkimukset olivat kuitenkin kooltaan kohtalaisen pieniä ja tuloksissa havaittiin myös viitteitä positiivisten tulosten julkaisemiseen liittyvää julkaisuharhaa.  Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa, johon osallistui lähes 480 000 40–69-vuotiasta Britannian kansalaista, havaittiin, että sekä sosiaaliseen eristäytyneisyyteen että yksinäisyyteen liittyi noin 40 % korkeampi ensimmäisen sydän- tai aivoinfarktin riski sukupuolesta, iästä tai etnisestä taustasta riippumatta.7 Fysiologiset, sosioekonomiset sekä terveyskäyttäytymiseen että mielenterveyteen liittyvät tekijät selittivät kuitenkin tämän lisääntyneen riskin noin 80-prosenttisesti. Niiden koehenkilöiden kohdalla, jotka sairastuivat seurannan aikana...