Vanhempien univaje atooppista ihottumaa sairastavien lasten perheissä

Charlotte Angelhoff | Maalis 2019 | Ihotaudit |

Charlotte Angelhoff
LT, erikoissairaanhoitaja
Institutionen för samhälls-
och välfärdsstudier (ISV),
Avdelningen för omvårdnad (OMV),
Linköpingin yliopisto,
Ruotsi

Atooppinen ihottuma ilmenee yleensä lapsuudessa ennen kahden vuoden ikää. Noin puolella sitä sairastavista lapsista on allergisia oireita ensimmäisen elinvuoden aikana.1 Lapsen atooppinen ihottuma vaikeuttaa koko perheen elämää, mikä johtuu lähinnä lapsen oireisiin liittyvästä univajeesta.2  Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että atooppista ihottumaa sairastavien lasten vanhemmilla on nukahtamisvaikeuksia ja he heräävät öisin useammin kuin terveiden lasten vanhemmat.3,4 Uni vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Jo lyhytkestoinenkin univaje vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin, kuten muistiin ja oppimiseen sekä mieli- alaan. Atooppista ihottumaa sairastavan pikkulapsen vanhempien kohdalla yksi hyvin nukuttu yö voi parantaa vanhempien kykyä ottaa vastaan lapsen hoitoa koskevia tietoja ja neuvoja ja ymmärtää ne.  Oma tutkimuksemme Jotta vanhempien unenlaatua parantavia interventioita pystytään kehittämään, tarvitaan tietoa siitä, miten vanhemmat kokevat oman ja perheensä unen. Toteutimme laadullisen haastattelututkimuksen haastattelemalla 12 vanhempaa, joiden alle 2-vuotiaalla lapsella oli diagnosoitu atooppinen ihottuma.5 Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ja kuvailla vanhempien käsityksiä unesta, univajeen seurauksia ja strategioita, joilla vanhemmat käsittelivät univajettaan ja pyrkivät parantamaan omaa untaan. Tietojen analyysissä käytettiin fenomenografista menetelmää sekä yhtäläisyyksien että erojen kuvaamiseksi. Tuloksena oli kolme kuvailevaa kategoriaa: • Univajeen hyväksyminen ja normalisointi. • Rutiinien ja käyttäytymisen muuttaminen univajeen kompensoimiseksi. • Unen saantiin ja arjesta selviytymiseen liittyvä tuen tarve.  Univajeen hyväksyminen vaikutti perheen rutiineihin, vanhempien käyttäytymiseen ja ympäristön antamaan tukeen. Vanhemmat, jotka hyväksyivät univajeensa, eivät hakeneet apua. Univajeen normalisoiminen ympäristön taholta taas vähensi vanhemmille tarjottua tukea. Vanhempien ympäristöltä saaman tuen laajuus vaikutti rutiineihin ja käyttäytymiseen (Kuva 1). Univajeen hyväksyminen ja normalisointi Vanhemmat kuvasivat heräilevänsä öisin lapsen kokeman kutinan vuoksi. Univaje vaikutti monin tavoin haitallisesti vanhempiin. Hyvin nukuttu yö saattoi merkitä tavallista pienempää yöheräilykertojen määrää tai muutaman tunnin yhtenäistä unijaksoa. Univaje vaikutti vanhempien tunne-elämään ja aiheutti mielialan ailahtelua ja keskittymiskyvyn ja aloitekyvyn huononemista, ja vanhemmat kuvasivat kokevansa väsymystä, uupumusta, ahdistusta ja syyllisyyttä. Myös kognitiiviset kyvyt heikkenivät ja vanhemmat kuvasivat olevansa tavallista herkempiä stressille ja äänille. Vanhemmat ilmaisivat hyväksyvänsä univajeen,...