Kognitiivinen toipuminen ensimmäisestä sairastetusta aivoinfarktista: Kahden vuoden seuranta

Katri Turunen | Maalis 2019 | |

Katri Turunen
PsL,
neuropsykologian erikoispsykologi sekä väitöskirjatutkija
Helsingin yliopisto

Erja Poutiainen
FT, kliinisen neuropsykologian dosentti,
Helsingin yliopisto Johtava tutkija,
Kuntoutussäätiö

Suurella osalla aivoinfarktipotilaita todetaan kognitiivisia eli tiedonkäsittelytoimintoihin liittyviä oireita sairastumisen alkuvaiheessa.1 Lisäksi tiedetään, että aivoinfarktin jälkeinen sairastumisvaiheen neuropsykologinen kognitiivinen oirekuva ennustaa hyvin monenlaisia tekijöitä, kuten mielialaoireita2 ja työhön paluuta.3 Kognitiivisten oireiden on myös todettu lievittyvän seurannassa.4,5 Tutkimuksista suurin osa on tehty ikääntyneillä. Aivoinfarktiin sairastuneista neljäsosa on kuitenkin työikäisiä6 ja työikäisten sairastuminen on yhteiskunnalle kalliimpaa sairastumiseen liittyvien epäsuorien kustannusten vuoksi.  Epäselvää lisäksi on, kuinka kauan kognitiivinen toipuminen jatkuu ja miten eri kognitiivisten osa-alueiden kuntoutuminen etenee. Suomalainen työikäisten aivoinfarktipotilaiden kohortti ja toteutetut tutkimukset Tutkimme ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastunutta työikäistä potilaskohorttia AINO-seurantatutkimuksessa.3,7,8,9 Kohortin alkuvaiheen hoitokontakti oli HYKS:n neurologian klinikalla tai Lapin keskussairaalassa vuosina 2007–2009 ja seurantatutkimukset jatkuivat vuoteen 2011. Neurologinen arvio ja tässä osatutkimuksessa käsitellyt neuropsykologiset tutkimukset toistettiin sairastumisen alkuvaiheessa (ensimmäisten viikkojen aikana) sekä kuuden kuukauden ja kahden vuoden kuluttua sairastumisesta. Tähän osatutkimukseen sisällytettiin kaikki ne 153 potilasta, jotka osallistuivat kaikkiin edellä kuvattuihin tutkimusvaiheisiin. Heitä verrattiin 50 terveeseen verrokkihenkilöön.  Neurologisessa arviossa oli käytössä kolme arviointimenetelmää: National Institutes of Health Stroke Scale, NIHSS,10 muokattu Rankin Scale, mRS11 ja Barthel Index.12 Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioitiin seitsemää eri kognitiivista osa-aluetta: toiminnanohjausta, kielellistä muistisuoriutumista, näönvaraista muistisuoriutumista, psykomotorista nopeutta, visuospatiaalisia toimintoja, kielellisiä perustoimintoja sekä päättelysuoriutumista. Jokaista osa-aluetta arvioitiin 2–4 yksittäisellä arviointimenetelmällä. Lisäksi arvioitiin mielialaa. Kelan ja Eläketurvan rekisteritiedoista sekä haastattelutiedoista selvitettiin potilaiden työtilanne ennen sairastumista ja kahden vuoden kuluttua sairastumisesta.  Yksittäisten neuropsykologisten arviointimenetelmien pistemäärät z-muunnettiin perustuen verrokkien testisuoriutumiseen ja jokaiselle kognitiiviselle osa-alueelle laskettiin z-keskiarvo. Tarkastelun kohteena olleet kognitiivisen suoriutumisen osa-alueet katsottiin heikentyneiksi, jos niiden z-keskiarvo oli yli 1,65 keskihajontaa alle verrokkien keskimääräisen suoriutumisen. Muutosta kognitiivisten osa-alueiden toiminnassa tutkittiin laskemalla muutos z-keskiarvoissa alkuvaiheen ja kuuden kuukauden tutkimusten välillä sekä muutos kuuden kuukauden ja kahden vuoden tutkimusten välillä. Kognitiivinen suoriutuminen kohentuu sairastumisen alkuvaiheen ja kuuden kuukauden seuranta-ajankohdan välillä Sairastumisen alkuvaiheessa aivoinfarktipotilaista 49 % luokiteltiin kognitiivisesti heikentyneiksi. Tyypillisimmin alkuvaiheessa kognitiivisista osa-alueista olivat heikentyneet psykomotorinen nopeus ja toiminnanohjaus, kumpikin noin kolmasosalla potilaista. Noin viidesosalla...