Antikoaguloitujen eteisvärinäpotilaiden sukupuolierot aivoinfarkti-, verenvuoto- ja kuolleisuusriskissä

Tero Penttilä | Huhti 2019 | Psykiatria ja Neurologia |

Tero Penttilä
LL, kardiologian erikoislääkäri
TAYS Sydänsairaala

Mika Lehto
Dosentti,
kardiologian erikoislääkäri
HUS

Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö aikuisilla.1 Sen esiintyvyys kasvaa, ja on arvioitu, että vuonna 2030 Euroopassa tulee olemaan 14–17 miljoonaa eteisvärinäpotilasta.2 Eteisvärinä on merkittävä aivoinfarktin riskitekijä. Potilaiden aivoinfarktiriski määräytyy yksilöllisten riskitekijöiden mukaan. Sairastettu aivoverenkiertohäiriö (TIA tai aivohalvaus) on merkittävin aivoinfarktin riskitekijä, ja sen ohessa verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes ja valtimosairaus ovat iän lisäksi eteisvärinäpotilaiden aivoinfarktiriskiä lisääviä tekijöitä.3 Lisäksi naissukupuolta on pidetty aivoinfarktiriskiä lisäävänä tekijänä, minkä vuoksi se on osa riskinarviossa käytettävää CHA2DS2-VASc-riskipisteytystä.4 Aiemmissa tutkimuksissa naissukupuolen merkitys antikoaguloimattomien eteisvärinäpotilaiden aivoinfarktiriskissä on ollut vaihteleva. Meta-analyysin mukaan naisilla on miehiä suurempi eteisvärinään liittyvä aivoinfarkti- ja kuolleisuusriski.5 Vanhemmissa tutkimuksissa naispotilaita oli kuitenkin vähän, he olivat miehiä iäkkäämpiä ja heillä oli runsaammin taustasairauksia, mikä on voinut vaikuttaa todettuihin sukupuolieroihin. Osassa tutkimuksista naissukupuolen on todettu lisäävän eteisvärinäpotilaan aivoinfarktiriskiä ainoastaan yli 75-vuotiailla.6 Toisaalta tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa ei todettu sukupuolieroa edes iäkkäiden potilaiden osalta, kun otettiin huomioon taustasairaudet ja elintapoihin liittyvät tekijät.7 Asianmukaisesti toteutettu verenohennuslääkitys vähentää erittäin merkittävästi eteisvärinään liittyvää aivoinfarktiriskiä. Tieto antikoagulaation vaikutuksesta sukupuolien väliseen eroon päätetapahtumissa on kuitenkin ollut vähäistä. FinWAF-tutkimuksessa selvitettiin varfariinihoidon toteutumista suomalaisilla eteisvärinäpotilailla ja hoidon toteutumisen yhteyttä kliinisiin päätetapahtumiin.8 FinWAF:ssa arvioitiin myös sukupuolieroja aivoinfarkti-, verenvuoto- ja kuolleisuusriskeissä. Varfariinihoidon laatua arvioitiin määrittämällä TTR (time in therapeutic range) jatkuvana muuttujana seuranta-ajan kuluessa käyttäen 60 vrk:n aikaikkunaa TTR:n määrittämisessä. Tätä TTR60:a käytettiin myös tutkittaessa sukupuolieroja erilaisilla antikoagulaatiohoidon onnistumisen tasoilla.9 Aineisto ja menetelmät FinWAF-tutkimuksen aineisto on kerätty yhdistämällä seitsemän suomalaista, kansallista rekisteriä ja kuusi laboratoriotietokantaa yhdeksi aineistoksi.8 Kaikki potilaat täyttivät sisäänottokriteerit: 1) eteisvärinädiagnoosi (ICD-10 I48), 2) vähintään varfariinin yksi ostotapahtuma apteekista ja 3) vähintään yksi INR-määritys tutkimusaikana. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan 54 568 potilasta. Seuranta-aika oli 3,2±1,6 vuotta.Potilaista kerättiin tiedot iästä, sukupuolesta, taustasairauksista ja lääkityksistä. CHA2DS2-VA-riskipisteytys laskettiin jokaiselle potilaalle ilman riskipistettä naissukupuolesta. INR-tulokset kerättiin laboratoriotietokannoista. TTR arvioitiin 60 vrk ennen jokaista päätetapahtumaa (TTR60), jolloin se kuvasti varfariinihoidon laatua juuri ennen tutkittavaa päätetapahtumaa. Tutkimuksen päätetapahtumat olivat: 1) iskeeminen aivoinfarkti...