Ulosteensiirto historiasta tulevaisuuteen

Perttu Lahtinen | TOUKOKUU 2019 | |

Perttu Lahtinen
OYL, gastroenterologian erikoislääkäri,
Päijät-Hämeen keskussairaala
Väitöskirjatutkija,
Helsingin yliopisto

Suolistomme asukit, bakteerit, virukset, hiivat ja alkueläimet, ovat pitkän hiljaiselon ja väheksynnän jälkeen alkaneet nauttia laajaa arvostusta. Suolen mik-robiston geneettinen koodi eli mikrobiomi on kyetty selvittämään ja siten päästy paremmin tutkimaan sitä laajaa osaa mikrobeista, joita ei ole kyetty viljelemään. Mikrobiomi on osoittautunut terveydellemme tärkeäksi. Mikrobiston koostumus on meillä jokaisella yksilöllinen ja läpi elämän melko vakaa johtuen ainakin osin syömämme ravinnon tasalaatuisuudesta. Moni nykypäivän sairaus suolistosairauksista neurologisiin sairauksiin on liitetty suoliston dysbioosiin eli suoliston mikrobiston epäedullisiin muutoksiin. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin dysbioosin ja eri sairauksien välillä vallitsee syy-yhteys. Mikrobiston häiriöt erityisesti lapsuudessa on liitetty immunologisten sairauksien syntyyn.1 Ulosteensiirron historiaa Suoliston biodiversiteetin rikastaminen terveen ihmisen ulosteella sairauden parantamiseksi on vanha keksintö. Ensimmäinen kirjallinen merkintä ulosteensiirrosta löytyy 400-luvun Kiinasta. Lääkäri De Hong kehotti akutologisessa oppaassaan hoitamaan suolisto-oireista kärsivää potilasta terveen naapurin ulosteella peroraalisesti toteutetulla siirrolla.2 Länsimaisessa lääketieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäinen artikkeli löytyy vuodelta 1958 Yhdysvalloista, jossa gastrokirurgi Eiseman dokumentoi hoitaneensa onnistuneesti ulosteensiirrolla neljä pseudomemranoottisesta koliitista kärsivää potilasta.2 Suomen ensimmäisen ulosteensiirron teki niin ikään gastrokirurgi Niilo Härkönen vuonna 1996. Laajemmin käyttöön suomalaisissa sairaaloissa ulosteensiirto tuli vuoden 2008 jälkeen, jolloin menetelmä esiteltiin gastroenterologiayhdistyksen vuosipäivillä.3 Kansainvälisen hyväksynnän ulosteensiirto sai hoitomuotona toistuvassa Clostridium difficile -infektiossa, kun Mattila ja kumppanit vuonna 2012 raportoivat Gastroenterology-lehdessä hoitamansa 70 potilasta – heistä 92 % eradikoi onnistuneesti Clostridium-bakteerin yhdellä kolonoskopiassa tehdyllä ulosteensiirrolla.4 Ulosteensiirron hyväksyttävyyttä lisäsi myös hollantilaisen ryhmän vuonna 2013 julkaisema ensimmäinen kontrolloitu tutkimus, jossa verrattiin ulosteensiirtoa ja vankomysiinihoitoa keskenään – ulosteensiirto osoittautui siinä määrin tehokkaammaksi, että tutkimus jouduttiin lopettamaan kesken.5 Vuonna 2017 ilmestyi kaksi ulosteensiirtoa käsittelevää eurooppalaista konsensusartikkelia.6,7 Suomalaiset asiantuntijat olivat mukana näissä molemmissa. Keskeinen sanoma näissä, kuten muissakin julkaistuissa, hoitoa ohjaavissa kansainvälisissä artikkeleissa on se, että ulosteensiirron virallinen indikaatio on toistuva Clostridium difficile -suolitulehdus. Ulosteensiirto on aiheellinen toisen uusiutumisen jälkeen. Kaikissa muissa aiheissa ulosteensiirto on kokeellista ja sitä on syytä harkita tehtäväksi vain tutkimusasetelmassa.  Ulosteensiirron aihe on toistuva Clostridium...