Asuinympäristön huono-­osaisuus ja diabetes

Jaana I. Halonen | TOUKOKUU 2019 | Diabetes ja Sydänsairaudet | Yleislääketiede / Perusterveydenhuolto |

Jaana I. Halonen
FT,
ympäristöepidemiologian dosentti
Stressforskningsinstitutet,
Tukholman yliopisto

Jussi Vahtera
LT, professori
Kansanterveystieteen yksikkö,
Turun yliopisto

Katja Pahkala
FT, apulaisprofessori
Sydäntutkimuskeskus
ja Väestötutkimuskeskus,
Turun yliopisto ja Tyks

Sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla asuvat ovat suuremmassa riskissä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen, vaikka heidän oma sosioekonominen asemansa olisikin hyvä.1-3 Näitä yhteyksiä on tutkittu etenkin aikuisväestössä, mutta siitä kuinka sairausriski kehittyy lapsuudesta aikuisuuteen huono-osaisilla asuinalueilla eläneillä verrattuna hyväosaisilla alueilla eläneisiin, ei ole tietoa. Tätä kysymystä selvitettiin seuraamalla insuliinisensitiivisyyden sekä paastoveren sokeri- ja insuliinipitoisuuden kehittymistä läpi elämänkaaren ja diabetekseen sairastumista aikuisiässä erilaisilla asuin-alueilla eläneillä tutkittavilla.  Aineisto ja menetelmät Aineistona käytettiin Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusta.4 5 LASERI-tutkimus alkoi vuonna 1980, jolloin 3 596 lasta ja nuorta osallistui ensimmäiseen suureen kenttätutkimukseen. Tämän jälkeen tutkimushenkilöt ovat osallistuneet kliinisiin seurantoihin vuosina 1983, 1986, 1989, 1992, 2001–2002, 2007–2008 ja 2011–2012. Tämän tutkimuksen analyysijoukkoon valittiin ne, jotka olivat 6–18-vuotiaita vuosina 1980 tai 1983, heillä oli tieto asuinalueensa huono-osaisuudesta (n=3 467) ja he osallistuivat kliinisiin seurantoihin 33–48-vuotiaana (n=2 048). Tiedot asuinalueen (250 m * 250 m -karttaruutu) asukkaiden koulutustasosta (osuus heistä, joilla vain peruskoulu), työttömyysasteesta ja vuokralla asujien osuudesta saatiin Tilastokeskuksesta.6 Nämä muuttujat standardoitiin (keskiarvoksi 0, vaihteluväliksi -1 − +1) ja huono-osaisuusindeksi laskettiin näiden kolmen muuttujan keskiarvona. Tämä indeksi jaettiin neljään luokkaan: ≤-0,5: erittäin hyväosainen alue; -0,5–0: hyväosainen alue; 0–0,5: huono-osainen alue ja >0,5: erittäin huono-osainen alue. Kumulatiivinen altistus laskettiin kussakin kotiosoitteessa asutun ajan mukaan painotettuna keskiarvona 6-vuotiaasta seurannan loppuun, jolloin vanhimmat osallistujat olivat 48-vuotiaita. Diabeteksen riskitekijöistä tutkimme homeostaattisen mallin mukaista insuliiniherkkyyttä (HOMA-S) sekä paastoveren insuliini- ja sokeripitoisuutta. Aikuisuuden diabetes määriteltiin niin, että 24. ikävuoden jälkeen henkilön verensokeripitoisuus oli vähintään 7 mmol/l tai henkilöllä oli verensokeria alentava lääkitys tai lääkärin diagnosoima diabetes. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, sukupuoli, syntymäpaikka (Itä- tai Länsi-Suomi) sekä oma sosioekonominen asema. Tämä määriteltiin keskiarvona lapsuuden (vanhempien koulutus, talouden keskitulot ja työttömyys seurannan aikana) ja aikuisuuden (oma koulutus, keskitulot ja työttömyys seurannan aikana) sosioekonomisesta asemasta. Riskitekijöiden kehittymistä selvitettiin keskiarvoina seurannan kuluessa asuinalueiden huono-osaisuuden neljässä luokassa. Tämä mallinnus tehtiin satunnaistetulla yleistetyllä sekamallilla. Diabeteksen todennäköisyys selvitettiin...