young adults sitting on a concrete fence

Syrjäyttääkö uusi teknologia HbA1c:n diabeteksen hoidossa?

Päivi Hannula | TOUKOKUU 2019 | |

Päivi Hannula
LT, endokrinologian ayl
Tays

Diabetes on heterogeeninen joukko sairaustiloja, joista vaikea muoto (todellinen insuliininpuutos tai vaikea insuliiniresistenssi) on 35–40 %:lla diabetesta sairastavista,1 ja tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on edelleen kasvussa.2 Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla on suurentunut valtimotautitapahtuma- ja kuolemanriski verrokkeihin nähden,3,4 ja juuri huonoon sokeritasapainoon (HbA1c:hen) liittyy yleisistä riskitekijöistä suurin sydän- ja verisuonitautikuolleisuusriski.4 Myös hypoglykemia aiheuttaa suurentuneen kuolemanriskin.5,6  Tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitotasapaino on kuluneella vuosikymmenellä yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella heikentynyt, ja etenkin nuorilla HbA1c-taso on korkea.7 Kun arvioitiin seuranta- ja hoitomuotoa suhteessa hoitotasapainoon, niillä, joilla oli glukoosinseurantajärjestelmänä käytössään sensorointi yhdistettynä monipistohoitoon tai insuliinipumppuun, oli parempi glukoositasapaino kuin niillä, jotka mittasivat glukoosia sormenpäästä, vaikka heillä olisi ollut insuliinipumppukin käytössä.7 Niinpä katse kannattaa olla nyt suunnattuna glukoosinseurantaan, jonka tuottaman tiedon hallinta on yhtenäistynyt ja helpottunut viime vuosina. HbA1c ja sensorointi HbA1c otettiin käyttöön diabetesseurannassa 1970-luvun puolivälissä ja sen valta-aikakausi alkoi noin 25 vuotta sitten, kun tyypin 1 diabeetikoiden intensiivistä glukoosinhallintaa tutkineessa DCCT-tutkimuksessa havaittiin HbA1c:n suora korrelaatio mik-rovaskulaarikomplikaatioihin.8 HbA1c on edelleen ainoa laajasti käytetty numeerinen, systemaattinen hoitotasapainon seurantaväline, mutta siihen liittyy paljon yksilöllistä ja yksilöiden välistä vaihtelua.9,10 Henkilöillä voi olla hyvin erityyppiset glukoosiprofiilit, mutta heillä voi silti olla sama HbA1c (Kuva 1). Jaksottainen ja jatkuva glukoosinseuranta on yleistynyt voimakkaasti Suomessakin, ja sensoroinnin käyttöönotto on tuonut uudenlaisia mahdollisuuksia seurata tarkemmin veren glukoosia.11-13 Vuoden 2017 lopussa julkaistiin standardit, joita glukoosinseurannassa kannattaa käyttää sekä käytännön kliinisessä työssä että tutkimuksissa.14-16 Toisin kuin HbA1c, sensorointi kuvaa myös verensokerin vaihtelua ja variaation vaikutusta elämänlaatuun, ja sen avulla voi helpommin tarkastella onnistumisia glukoosinhallinnassa kuin kehityskohtiakin. Kuvallinen informaatio glukoosin käyttäytymisestä toisaalta eri hetkinä, toisaalta päivittäisinä toistumina (Kuva 1) on tärkeä apu sekä henkilölle, jolla on diabetes, että hoitohenkilöstölle. Jaksottais- eli skannaussensoroinnilla kudosglukoosia luetaan iholla olevasta sensorista lukijalaitteella tai soveltuvalla mobiilipuhelimella, johon glukoosiarvoja tallentuu edeltäviltä tunneilta, ja jatkuvassa sensoroinnissa sensorianturin yhteydessä käytettävän pienen lähettimen avulla kudosglukoositieto jatkuvasti siirtyy hälytysominaisuudet omaavaan näyttölaitteeseen tai soveltuvaan mobiilipuhelimeen.17...