Erittäin korkeataajuuksinen ultraääni jättisoluarteriitin diagnostiikassa

Johnny Sundholm | Elo 2019 | Reumasairaudet |

Johnny Sundholm
LL, tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto ja HYKS,
Uusi Lastensairaala

Jättisoluarteriitti (GCA, giant cell arteritis) on aikuisväestön tavallisin valtimotulehdus, ja sen esiintyvyys Suomessa on noin 20/100 000 vuodessa.1,2 Ohimovaltimon biopsia on ollut diagnostiikan kultainen standardi jo 1930-luvulta lähtien. Biopsian otto ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Vaikka komplikaatioiden määrä on vähäinen, biopsian otto ja tulkitseminen johtavat usein viiveeseen, eikä biopsia ole aina diagnostinen (herkkyys 32–90 %).3,4 Vuonna 1997 Schmidt ym. kuvasivat ohimovaltimon ympärillä tumman halon ohimovaltimotulehdusta sairastavilla potilailla (Kuva 1), joka oli GCA:lle diagnostinen.5 Diagnostinen ultraääni vaati osaamista, mutta kokeneen käyttäjän kädessä ultraäänen diagnostinen herkkyys ja tarkkuus ovat melkein samalla tasolla kuin biopsian (herkkyys oli 77 %, tarkkuus 96 %).6,7 Verrattuna biopsiaan ultraäänen käyttö nopeuttaa diagnostiikkaa sekä vähentää kustannuksia ja komplikaatioita. Tuoreimpien EULAR-suosituksien mukaan biopsiaa ei tarvita, mikäli ultraäänilöydös on positiivinen.8-10 Ultraäänilöydökset häviävät suurimmalla osalla jo muutaman päivän glukokortikoidihoidon jälkeen ja siksi varhainen kuvantaminen on tärkeäa. Ultraäänestä ei ole hyötyä taudin seurannassa.11 Korkeampi taajuus, enemmän tietoa 2000-luvun aikana markkinoille on tullut uusi sukupolvi ultraäänilaitteita, jotka hyödyntävät entistä korkeampia ultraäänitaajuuksia (25–55 MHz). Tällä erittäin korkeataajuuksisella ultraäänellä (VHRU, very-high resolution ultrasound) saadaan valtimoista kuvia melkein mikroskooppisella tasolla (0,015 mm/pikseli). VHRU:lla pystytään mittaamaan valtimoseinämästä adventitian ja ikääntyvissä ihmisissä jopa intiman paksuudet ei-invasiivisesti in vivo.12,13 VHRU:n korkeimmat taajuudet absorboituvat nopeasti kudoksissa (mitattavissa oleva syvyys on rajoitettu noin yhteen senttimetriin), mutta menetelmä soveltuu hyvin pinnallisten valtimoiden, esimerkiksi ohimovaltimon, kuvantamiseen.    Erittäin korkeataajuuksinen ultraääni ja jättisoluarteriitti Äskettäisessä julkaistussa tutkimuksessamme tutkimme VHRU-menetelmän käyttöä jättisoluarteriitin diagnostiikassa.14 Tutkimme 78 potilaalta ohimovaltimot sekä tavallisella ultraäänellä että VHRU-menetelmällä biopsian yhteydessä. Potilaat jaettiin neljään eri ryhmään histologian ja diagnoosin perusteella. Jättisoluarteriittidiagnooseja oli yhteensä 35, joista yhdellätoista oli runsas tulehdus histologisesti (TMI, transmural inflammation).  Erittäin korkeataajuuksisella ultraäänellä nähtiin TMI-ryhmässä ohimovaltimoissa paksuuntuneet suonenseinämät, ja 10/11 potilaalla intiman paksuus ylitti 0,30 mm (Kuva 2; herkkyys 90,9 %, CI95 58,7–99,8 %; tarkkuus 100 %, CI95 91,1–100,0 %). Tavanomaisella ultraäänellä nähtiin TMI-ryhmässä halomerkki 5/9 potilaalla (herkkyys 55,6 %, CI95...