Haimasyövän ennuste paranee – miksi ja miten?

Trond Buanes | Elo 2019 | Onkologia ja Hematologia |

Trond Buanes
Professori, ylilääkäri
Maksa-, haima- ja sappikirurgian klinikka,
Oslon yliopistosairaala,
Rikshospitalet-sairaala,
Norja

Sekä haimasyövän resektiokirurgian1,2 että liitännäissolunsalpaajahoidon tulokset ovat parantuneet jo pitkään. ESPAC 4 -tutkimus3 oli John Neoptolemosin mukaan viimeinen ”valikoimaton” tutkimus, sillä vähitellen on saatu käyttöön protokollia, joilla saavutetaan parempi vasteprosentti ja pidempi elossaoloaika kuin gemsitabiini-kapesitabiinihoidolla (Gem/Cap). Tehokkaampiin hoitoihin liittyy kuitenkin myös enemmän toksisuutta, ja niitä voidaan antaa vain potilaille, jotka sietävät tämän. Tässä artikkelissa ei käsitellä neoadjuvanttisolunsalpaajahoitoa, mutta vastaavaa kehitystä tapahtuu myös kirurgian alalla. Monet tekijät ovat myös muuttuneet viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, ja eri edistysaskelten väliset synergiat ovat nopeuttaneet hoidon kehittymistä. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. tehtävien selvä jako eri sairaaloiden välillä, arviointi- ja hoitosuositusten päivittäminen, tutkimustyön muuttuminen systemaattisemmaksi ja organisoidummaksi sekä uusi tieto potilaiden elämänlaadusta. Näyttöön perustuvan lääketieteen hyödyntämisen ansiosta yhä useammalle potilaalle pystytään tarjoamaan parempaa kuratiivista tai palliatiivista hoitoa. Syöpään liittyvä kognition heikkeneminen Vähitellen on ymmärretty, että syöpäpotilailla voi esiintyä kognition muutoksia jo kasvaimen ollessa in situ -vaiheessa, kun mitään hoitotoimia ei ole toteutettu.4 Kansainvälisesti ilmiötä kutsutaan nimellä cancer-related cognitive impairment (CRCI) eli syöpään liittyvä kognition heikkeneminen. Käsite kattaa myös kognition muutokset leikkaushoidon, tähystyksen tai solunsalpaajahoidon jälkeisenä toipumisaikana.  Myös keskushermoston ulkopuolella sijaitsevista kasvaimista vapautuu todennäköisesti kasvaimen tuottamia välittäjäaineita, jotka vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihin ja potilaan emotionaaliseen reagointiin.4,5 Tätä on kuvattu rintasyövän,6 gynekologisten syöpien7 ja Hodgkinin lymfooman8 yhteydessä. Tämän kliinisen ilmiön geneettisiä riskitekijöitä etsitään parhaillaan.9 Kognition heikkeneminen ennustaa lyhyttä elossaoloaikaa hematologisten syöpien yhteydessä,10 ja tutkimusryhmämme on äskettäin osoittanut, että näin käy myös haimasyövän yhteydessä.11 Onkin tärkeää, että kliinisessä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota potilaan omaan kokemukseen taudista ja hoidosta potilaan raportoimien hoitotulosten (patient reported outcome, PRO) muodossa. Jos tätä dataa ei ole, kliinikolta puuttuu kriittisen tärkeää tietoa potilaan tilanteesta. Tiedon saanti laajentaa yksilö- että ryhmätason hoitopäätösten perustana olevaa tietopohjaa.  Useimpien syöpätyyppien yhteydessä kognition heikkenemistä tapahtuu todennäköisesti useammin kuin päivittäisessä kliinisessä rutiinityössä huomataan. Syövän yksilöllinen hoito on räätälöitävä kunkin potilaan kokonaistilanteen mukaisesti. Kognitiivisen toimintakyvyn spesifisiä kartoitusmenetelmiä on niukasti, mutta rintasyövän yhteydessä on yksityiskohtaisesti...