Molekulaarinen MRD-testaus multippelin myelooman yhteydessä: Kahden kaupallisen testin onnistumisprosentit ja analyysiin liittyvät tekijät

Even H. Rustad | Elo 2019 | Onkologia ja Hematologia |

Even H. Rustad
MD
Department of Medicine,
Memorial Sloan Kettering Cancer Center, New York;
Institutt for kreftforskning og molekylær medisin,
Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto NTNU,
Trondheim

Induktiohoidon jälkeen todettava jäännöstauti (minimaalinen jäännöstauti, ”minimal residual disease” eli MRD) on yksi multippelin myelooman vahvimmista ennustetekijöistä. MRD-testaus tehdään kliinisissä tutkimuksissa rutiininomaisesti, ja useissa yhdysvaltalaisissa keskuksissa MRD-testaus kuuluu jo kaikkien potilaiden standardihoitoon. Ala kehittyy ripeästi, ja nyt meneillään olevista tutkimuksista tullaan saamaan tietoa MRD-statuksen merkityksestä kliinisten hoitopäätösten kannalta. Ajankohtainen kysymys on, tulisiko ensilinjan hoidossa pyrkiä MRD-negatiivisuuteen kaikilla potilailla, jotka sietävät intensiivisen hoidon ja tuottaako suuriannoksinen hoito ja autologinen kantasolutuki elossaolohyötyä potilailla, jotka ovat jo MRD-negatiivisia – ja onko ylläpitohoidon lopettaminen turvallista, jos potilas on ollut MRD-negatiivinen tietyn vuosimäärän ajan. Multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden MRD-testauksesta tulee erittäin todennäköisesti osa kliinistä arkityötä jo lähitulevaisuudessa. On edelleen epäselvää, millaiset testauskeinot ovat hyödyllisimpiä ja miten niitä tulee käyttää. Analyysien herkkyys on erittäin tärkeä asia, sillä MRD-negatiivisuuden ennustearvo on sitä suurempi, mitä herkempää menetelmää on käytetty. Pienin syöpäsolumäärä, joka pystytään havaitsemaan nykytekniikalla, on 1 syöpäsolu miljoonaa normaalia solua kohti (10-6). Tällainen herkkyys voidaan saavuttaa tietyillä validoiduilla virtaussytometriaprotokollilla, mutta se vaatii suurta paikallista asiantuntemusta ja tehokasta logistiikkaa. Uusilla molekulaarisilla menetelmillä voidaan saavuttaa vähintään yhtä hyvä herkkyys, mutta niiden toistettavuus on parempi ja niissä voidaan käyttää pakastettua materiaalia. Tarkastelemme lähemmin molekulaarisen MRD-testauksen periaatteita ja käymme lopuksi läpi validointitietoja kahdesta tällaisesta menetelmästä, jotka esiteltiin ASH 2018 -kongressissa. Molekulaarisen MRD-testauksen periaatteet ja haasteet Multippelin myelooman syöpäsolut ovat monoklonaalisia plasmasoluja, joten niissä on identtiset V(D)J-uudelleenjärjestymät immunoglobuliinin raskas- ja kevytketjuja koodaavissa geeneissä. Molekulaarisen MRD-testauksen yhteydessä näiden uudelleenjärjestymien DNA-sekvenssiä käytetään taudin biomarkkerina. Menetelmä perustuu kasvainspesifisten V(D)J-uudelleenjärjestymien kartoittamiseen lähtötilanteessa ja kyseisten sekvenssien seurantaan hoidon jälkeen. Multippelin myelooman yhteydessä molekulaarisen MRD-testauksen haasteena on muun muassa immunoglobuliinigeenien uudelleenjärjestymien kartoitus lähtötilanteessa. Aiemmissa tutkimuksissa onnistumisprosentti on vaihdellut 70 prosentista 95 prosenttiin. Vaihtelun syitä ei ole tutkittu systemaattisesti. Kaikki yleisesti käytetyt menetelmät perustuvat immunoglobuliinin vaihtelevaa domeenia koodaavien geenien PCR-amplifikaatioon, ja aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että somaattinen hypermutaatio voi estää PCR-alukkeiden sitoutumista. Nykyaikaisiin testeihin on otettu huomattavasti aiempaa enemmän...