RAXO-tutkimus saavutti erinomaiset hoitotulokset Suomalaiset levinnyttä suolistosyöpää sairastavat potilaat ovat hyvissä käsissä

Pia Österlund | Joulu 2019 | Onkologia ja Hematologia |

Pia Österlund
Syövänhoidon vastuualueen
apulaisylilääkäri,
RAXO-tutkimuksen vetäjä
Tays

Suomalainen gastrointestinaalisyöpäryhmä on noin 100 lääkärin yhteisvoimin toteuttanut tutkijalähtöisen, väestöpohjaisen tosielämän RAXO-tutkimuksen,1 jossa ensimmäistä kertaa kartoitettiin kattavasti levinneen suolistosyövän hoidon tilaa kautta maan. Valtakunnallinen RAXO-tutkimus aloitettiin vuonna 2011, ja potilasrekrytointi päättyi lokakuussa 2018. Potilaita seurataan vuoden 2025 loppuun asti. Tutkimuksen vetäjinä ovat toimineet allekirjoittanut sekä professori Helena Isoniemi. Tutkimuksessa oli mukana maamme kaikki 21 sairaanhoitopiiriä, ja sadan lääkärin talkootyön lisäksi arvokasta aikaansa varsinaisen työnsä ohella tälle projektille antoi 28 tietokannan täyttäjää, tutkimushoitajaa sekä lääketieteen opiskelijaa. RAXOn päätavoitteena oli selvittää etäpesäkkeiden leikattavuutta levinneen suolistosyövän (paksu- ja peräsuolisyöpä) hoidossa sekä taudin luonnollista kulkua, ennustetekijöitä ja hoidettavuutta. Siinä missä normaalisti tutkimuksiin valikoituu parhaimman kuntoiset potilaat, RAXO-tutkimukseen saivat osallistua kaikki levinnyttä suolistosyöpää sairastavat potilaat. Tutkimuksen prospektiiviseen osuuteen on osallistunut kaikkiaan 1 086 suostumuksensa antanutta, levinnyttä suolistosyöpää sairastavaa potilasta.  Näin tutkimus toteutettiin Etäpesäkkeiden leikattavuutta arvioitiin kolme kertaa tutkimuksen kuluessa: ennen hoitojen aloittamista ja kahdesti hoidon aikana. Hoidon aikaiset arvioinnit sijoittuivat ensimmäisen ja toisen kerran tehtävien tietokonekerroskuvausten yhteyteen. Arvioinnit keskitettiin HUSin moniammatilliseen työryhmään, ja leikkausarvion valmistuttua kukin potilas leikattiin oman alueensa tai erityisvastuualueen sairaalassa. Niin ikään potilaiden syöpälääkehoito tapahtui normaalin käytännön mukaisesti omassa sairaalassa.  Keskitettyä arviointityötä varten luotiin sähköinen, tietoturvallinen järjestelmä, www.raxo.fi-sivusto. Potilasta hoitava syöpälääkäri siirsi ensin tämän perustiedot paikallisesta sairaalasta maksakirurgian yksikköön HUSiin. HUSissa moniammatillinen ryhmä radiologin ja maksakirurgin vetämänä arvioi potilaan leikattavuuden ja pyysi tarvittaessa apua eri alojen kirurgeilta. Arvioinnin tulos saattoi olla kolmenlainen: a) levinnyt syöpä on leikattavissa, b) voi olla leikattavissa hoitovasteen myötä tai c) ei ole leikattavissa.  Tutkimuksessa oli potilaita, jotka oli aiemmin arvioitu ei-leikattavaksi, mutta jotka RAXO-uusinta-arviossa arvioitiin toisin. Näiden potilaiden myönteiseen leikkausarvioon otettiin uudestaan kantaa paikallisessa, leikkauksen toteuttavassa sairaalassa huomioiden potilaan kunto leikkausta ajatellen ja hänen oma toiveensa. Potilaan oman sairaalan niin halutessa potilas oli myös mahdollista lähettää esimerkiksi vaativaan maksaleikkaukseen HUSiin. On muistettava, että RAXO-tutkimuksen leikkausarvioista huolimatta kaikki hoitopäätökset tapahtuivat paikallisesti. Oli erittäin tärkeää, että yhteistyö sujui mallikkaasti...