Ylidiagnostiikkaa ja ylihoitoa reumatologian erikoisalalla?

Heikki Julkunen | Maalis 2020 | Reumasairaudet |

Heikki Julkunen
Dosentti,
sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri
Sisätaudit ja kuntoutus,
HYKS, Peijaksen sairaala

Tulehduksellisten reumatautien diagnoosi saattoi viivästyä vielä reilut kaksikymmentä vuotta sitten, ja potilaita ”alihoidettiin” yksittäisillä, usein tehottomilla ja toksisilla lääkkeillä. Kahden viime vuosikymmenen aikana kehittynyt varhaisvaiheen diagnostiikka ja tehokkaat yhdistelmä- ja täsmälääkkeet ovat dra­maattisesti parantaneet näiden sairauksien ennustetta, ja yhä useammat potilaat saavut­tavat hoidon tavoitteen eli pitkäaikaisen re­mission. Aivan viime aikoina on keskustelu tulehduksellisten reumatautien ylidiagnostiikasta ja ylihoidosta lisääntynyt. Ylidiagnostiikkaa, ylihoitoa ja iatrogeenisiä haittoja tavataan erityisesti pahanlaatuisten tautien seulonnassa, mutta myös monilla muilla lääketieteen erikoisaloilla. Havaitaan tauti, joka ei aiheuta oireita tai haittoja potilaan odotettavissa olevan eliniän aikana.1,2 Potilaalle voidaan  tehdä leikkaus, joka ei paranna vaivan ennustetta, tai hänet altistetaan tarpeettomien ja joskus hyvinkin kalliiden lääkkeiden haittavaikutuksille. Diagnoosi voi olla oikea, mutta ylihoitoon voi johtaa myös virheellinen tai epävarma diagnoosi. Tavataanko ylidiagnostiikkaa ja ylihoitoa myös reumatologian erikoisalalla? Nivelreuma Aktiivinen alkuvaiheen diagnostiikka ja aiempaa herkemmät tutkimusmenetelmät (mm. ultraääni ja magneettikuvaus) ovat lisänneet varhaisten niveltulehdusten, myös nivelreuman, esiintyvyyttä. Jos uusia, herkempiä luokittelukriteerejä3käytetään nivelreuman diagnostiikan apuna, jopa viidesosa potilaista sairastaa jotain muuta tautia kuin nivelreumaa, ja 12 %:lla tauti rajoittuu itsekseen kahden vuoden seurannan aikana.4 Täyttyivätpä kriteerit tai eivät, on aktiivisen niveltulehduksen tehokas hoito kuitenkin aloitettava varhain. Mahdollinen ylihoito on näissä tilanteissa perusteltua; seuranta useimmiten näyttää taudin luonteen ja ennusteen.5 Nivelreuma alkaa usein palindromisena, tai diagnoosia voi edeltää pitkään jatkunut inflammatorinen nivelsärky. Palindrominen reuma6 ja inflammatorinen nivelsärky7 (myös CCPAb-positiivinen) eivät useinkaan johda kroonisen nivelreumaan, jolloin oireenmukainen hoito ja kliininen seuranta voivat riittää. Kohtausten tihentyessä voi alkuvaiheen hoitona käyttää hydroksiklorokiinia, jolla on suhteellisen vähän vakavia haittavaikutuksia ja joka ei vaadi säännöllistä laboratoriokokeiden seurantaa. Nivelreuman lääkehoidon tavoite on remissio,8 joka voi johtaa ylihoitoon. Jos taudin aktiivisuus on jo hyvin vähäinen, voi pyrkimys tiukkaan remissioon (ACR tai DAS) vaatia lääkityksen selvää lisäystä, josta voi olla potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä – ja josta voi aiheutua huomattaviakin kustannuksia. Onko tällaisessa tilanteessa saavutetulla oireiden vähenemisellä ja radiologisten muutosten mahdollisella...