Nykymaailmassa ei ole helppoa säilyttää normaalia suoliston mikrobiotaa. Länsimaisen ihmisen suolistomikrobisto onkin lajikirjoltaan jopa kolmanneksen suppeampi kuin alkuperäiskansojen ja tämä saattaa olla eräs tekijä länsimaissa yhä yleistyville aineenvaihdunta- ja suolistosairauksille.1,2 Ruokavalion ja viljelytapojen muutokset, ympäristön kaupungistuminen, antibioottien runsas käyttö ja joissain maissa myös keisarinleikkausten yleistyminen3 ovat aiheuttaneet suuria muutoksia niin sanotun länsimaisen ihmisen suoliston mikrobikantaan.4  Toisaalta lisääntynyt tieto ruokavalion vaikutuksista suoliston mikrobiotaan vaikuttavista tekijöistä tulee varmasti parantamaan tilannetta jatkossa.5 Toistaiseksi kuitenkin suurin osa länsimaisittain elävistä ihmisistä edelleen nauttii melko kuituköyhää, runsaasti eläinkunnan tuotteita ja sokereita sisältävää ravintoa sekä esimerkiksi keinomakeutusaineita6 ja emulgointiaineita,7 joiden on havaittu haittaavan suoliston hyödyllistä mikrobikantaa edistäen näin suoliston tulehdustilaa ja sitä kautta monia vakavia sairauksia, joista metabolinen oireyhtymä on yksi.7 Probiooteista on saatu terveyshyötyjä jo vuosituhansien ajan, kun ruoka-aineiden säilöminen fermentoimalla oli aiemmin välttämättömyys. Joka puolella maailmaa tunnetaan edelleen omat käyttämällä valmistetut ruokalajinsa. 1900-luvun alussa Nobel-pal- kinnon saanut Elie Metchnikoff kiinnostui maitohappobakteereista ja havaitsi, että niistä

Metformiini ja kohdun runko-osan syövän ennuste tyypin 2 diabetesta sairastavilla naisilla

Seulontatutkimusten perusteella noin 1–2 % suomalaisista sairastaa keliakiaa. Moninaisen taudinkuvan ja erityisesti vähäoireisten tai kokonaan oireettomien potilaiden tunnistaminen on kuitenkin haastavaa, minkä vuoksi merkittävä osa keliaakikoista on edelleen diagnosoimatta.1 Perusterveydenhuollolla on suuri rooli keliakiapotilaiden tunnistamisessa ja myös aikuisten diagnostiikassa. Diagnostiikkaan liittyy kuitenkin useita haasteita ja sudenkuoppia, joista keliakian kanssa työskentelevien olisi hyvä olla tietoinen.2,3 Keliakiadiagnoosi pähkinänkuoressa Keliakian diagnostisten kriteereiden perustana on jo vuosikymmeniä ollut ohutsuolen limakalvolta otetussa näytteessä todettava suolinukan rakenteellinen vaurio eli villusatrofia ja kryptahyperplasia.4,5 Modernit herkät ja tautispesifit vasta-ainetestit ovat kuitenkin mahdollistaneet keliakian seulomisen verinäytteestä.6 Serologisten testien tarkkuuden kehityttyä on herännyt keskustelu siitä, voisivatko ne korvata ainakin osittain ohutsuolen limakalvonäytteisiin perustuvan diagnostiikan. Lapsilla tämä on erityisen tärkeää, sillä kajoavat tähystystutkimukset vaativat yleisanestesian. Viimeisimmät eurooppalaiset lasten keliakian (European Society for Pediatric Gastroenterology, Hepatology and Nutrition, ESPGHAN) hoitosuositukset sallivat ensimmäistä kertaa keliakiadiagnoosin asettamisen ilman ohutsuolen koepalaa, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: potilas on oireinen, seerumin IgA-luokan kudostransglutaminaasivasta-aineet ovat kymmenkertaisesti (riippuen käytetystä

Leivän lisä- ja leivonta-aineita, kuten hiivaa ja lisättyä gluteenia, syytetään kansan parissa usein siitä, että leipä on huonosti siedettyä herkkävatsaisten keskuudessa. Äskettäin on lisäksi huomattu, että leivän hapattaminen juurella vähentää leivän FODMAP-pitoisuutta ja lisää joidenkin vehnän proteiinien hydrolysoitumista. Vehnässä runsaasti esiintyvää ATI-proteiinia on myös epäilty vatsaoireiden aiheuttajaksi, koska koe-eläintutkimuksissa ATI on pro-inflammatorinen suolen limakalvolla. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkoitus selvittää, vähentääkö leivän hapattaminen ATI- ja FODMAP-pitoisuutta leivässä verrattuna hiivalla kohotettuun, samoista jauhoista tehtyyn sekä lisäaineita sisältävään tavanomaiseen vehnäleipään. Lisäksi halusimme selvittää, onko hapatettu leipä paremmin siedetty kuin tavallinen hiivalla kohotettu leipä henkilöillä, joilla on ärtyvän suolen oireyhtymä ja subjektiivinen huono vehnän sieto (gluteeniherkkyys). Metodit Tutkimus toteutettiin seitsemän päivän mittaisena rinnakkaisryhmien tutkimuksena ja siihen osallistui 26 henkilöä. Tutkimus aloitettiin seitsemän vuorokauden mittaisella tarkalla gluteenittomalla ruokavaliolla (run-in-jakso), jota jatkettiin edelleen toiset seitsemän päivää. Kahdeksantena päivänä tutkittavat ryhtyivät syömään satunnaistamisen mukaisesti joko hapatettua vehnäleipää tai hiivalla kohotettua leipää seitsemän päivää jatkaen edelleen muutoin

Ei-pienisoluisen keuhkosyövän muuttuvat lääkehoidot

Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) sairastavien potilaiden määrä lisääntyy jatkuvasti.1 Taudinkulku on aaltoileva, ja hoidon optimoimiseksi ja komplikaatioiden välttämiseksi potilaat tarvitsevat säännöllistä, usein elinikäistä seurantaa. Seuranta on tähän saakka tapahtunut rutiininomaisilla poliklinikkakäynneillä, mutta poliklinikoiden resurssien vähentyessä tarvitaan uusia seurantakeinoja. IBD-potilaat ovat pääosin nuoria tai työikäisiä, joten toistuvat poliklinikkakäynnit sopivat huonosti potilaiden kiireiseen elämänrytmiin.2 Erilaiset internetsovellukset ja mobiiliapplikaatiot omatoimiseksi terveydentilan seuraamiseksi ovat valtaamassa alaa, ja useiden kroonisten sairauksien ja säännöllistä seurantaa vaativien tilojen seurannassa on tutkittu potilaiden itsensä toteuttamaa kotiseurantaa. Myös kotiseurannan vaikuttavuutta IBD:n hoidossa on selvitetty ja se on näyttänyt parantavan hoitomyöntyvyyttä ja potilaiden tietämystä sairaudestaan sekä nopeuttavan relapsien hoidonaloitusta ja parantavan hoidon tehoa.3-6 Kotiseurannan toteutus tulehduksellisissa suolistosairauksissa IBD:n kotiseurantajärjestelmät perustuvat taudin aktiivisuuden arvioimiseen oireiden kartoittamisella ja ulosteen kalprotektiinin määrittämisellä. Tutkimuksia kalprotektiinin yhdistämisestä kliinisiin oireindekseihin on tehty ja ne antavat lähes yhtä tarkan kuvan IBD:n aktiivisuudesta kuin endoskopiakin.7,8 Koska kalprotektiinin määrittäminen ELISA-menetelmällä on hidasta ja vaatii ulostenäytteen toimittamisen laboratorioon, erilaisia kotona tehtäviä pikatestejä

Ärtyvän suolen oireyhtymää potee länsimaissa noin 11 %1 väestöstä naisten ollessa yliedustettuina. Tyypillisten oireiden, ummetuksen, ripulin, ilmavaivojen, turvotuksen ja kivun, lisäksi potilaiden elämää varjostaa väsymys, ahdistuneisuus ja kokemus heikosta elämänlaadusta. Monilla on lisäksi ylävatsavaivoja. Ärtyvän suolen taustalta löytyy selittäviä tekijöitä niin perimästä, suolistomikrobiston koostumuksesta kuin poikkeuksellisesta kivunsäätelystä, ja vaikka hoitokeinot ovat viimeisen vuosikymmenen aikana selvästi lisääntyneet, ei parantavaa hoitoa oireyhtymään tunneta.2 FODMAP:t oireiden taustalla Käänteentekevä apu monelle oirehallintaan on ollut FODMAP-ruokavalio (tulee englannin kielen sanoista fermentable oligo-, di- monosaccharides and polyols), jossa ruokavaliosta karsitaan huonosti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka fermentoituvat, eli käyvät paksusuolessa bakteerien toimesta. Tämän seurauksena paksusuoleen muodostuu kaasua, joka venyttää suolta, minkä moni aistii kipuna. Viskeraalisen yliherkkyyden on ärtyvän suolen oireyhtymässä todettu selittävän kipuoireistoa enemmän kuin suoliston kaasun määrä.3 Kaasun muodostumista lisäävät etenkin galakto-oligosakkaridit (pavut, linssit, herneet) sekä fruktaanit (ruis, ohra, vehnä, sipulit).4 Suoliston vesipitoisuutta taas lisäävät laktoosi (maitotuotteet), sokerialkoholit (jotkut hedelmät, sokeroimattomat purukumit ja pastillit) sekä ylimääräfruktoosi (mehut,

Toiminnalliset suolistosairaudet, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä, vaikuttavat huomattavaan osaan länsimaisista ihmisistä, ja arviolta 10 % suomalaisista sairastaa ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS). Potilaiden oireet vaihtelevat suuresti, mutta yleensä he kärsivät pitkäkestoisesta, muuttuneesta suoliston toiminnasta, kuten ripulista tai ummetuksesta ja mm. vastakivusta sekä turvotuksesta. Vaikka suolistomikrobiston rooli toiminnallisten suolistosairauksien syntyyn on ilmeinen, tämänhetkiset tutkimustulokset mikrobiston koostumuksen muutoksista ovat usein ristiriitaisia.1  Tästä huolimatta on paljon näyttöä siitä, että suolistomikrobisto on tärkeä osatekijä taudinkuvan synnyssä. Ensinnäkin on osoitettu, että noin 15 %:lla potilaista oireet alkavat suolistotulehduksen jälkeen. Lisäksi potilaiden kokemia suolisto-oireita, kuten viskeraalista hypersensibiliteettiä, voidaan siirtää IBS-potilaan ulosteen mukana aiemmin bakteerivapaisiin koe-eläimiin.2 Tiettyjen antibioottivalmisteiden, kuten rifaksimiinin, on osoitettu vähentävän IBS-potilaiden oireita,3 myös probioottisia bakteereita sisältävien tuotteiden on näytetty helpottavan oireita, etenkin vatsakipua.4 Lisäksi mikrobiston koostumusta ja toimintaa muokkaavalla ruokavaliolla on pystytty vähentämään potilaiden oireita plasebokontrolloiduissa kliinisissä kokeissa.5 Koko mikrobiekosysteemin siirtämistä terveestä henkilöstä potilaaseen ulosteensiirron avulla on myös alustavaa lupaavaa näyttöä.6 Mikrobiston monimuotoisuus Yksi merkittävin

#Tuorein julkaisu

Gastroenterologia

Nro. 9 • Maaliskuu 2018
4. vuosikerta
  • Keliakia
  • Probiootit
  • Tulehdukselliset suolistosairaudet
#

Gastroenterologia

Airi Jussila,

Airi Jussila,
LT, erikoislääkäri,
gastroenterologian vastuualue

Heikki Huhtinen,

Heikki Huhtinen,
LT, erikoislääkäri

Olli-Pekka Koivurova,

Olli-Pekka Koivurova,
hallinnollinen apulaisylilääkäri

Jyrki Kössi,

Jyrki Kössi,
Kirurgian dosentti