Soluväliaineen molekyyli hyaluronaani on merkityksellinen myös syöpäsoluille. UV-säteily säätelee ihon hyaluronaanimetaboliaa, jonka signalointireittien ymmärtäminen saattaa avata uusia mahdollisuuksia UV-säteilyn aiheuttamien ihosyöpien ehkäisyyn ja hoitoon. Hyaluronaani on glykosaminoglykaani, joka koostuu vuorottelevista N-asetyyliglukosamiinin ja glukuro-nihapon muodostamista sokeriyksiköistä. Fysiologisissa olosuhteissa hyaluronaani-molekyyli voi sisältää 2 000-25 000 disakkaridia ja sen pituus voi olla 2-25 µm.1 Hyaluronaania on löydetty useimmista selkärankaisista ja sen pitoisuudet ovat korkeimmat ihossa, nivelissä ja silmän lasiaisessa. Tämän kiehtovan glykosaminoglykaanin monipuolisia ominaisuuksia hyödynnetään laajasti lääketieteessä ja, uusia sovelluksia lääkeaineiden kuljetuksessa ja kudosteknologiassa tutkitaan.2 Hyaluronaani vaikuttaa moniin solujen ominaisuuksiin, joista useat ovat tärkeitä myös syöpäsoluille. Hyaluronaani muodostaa solujen pinnalle peitteen, joka sitoo runsaasti vettä. Hyaluronaanipeite ympäröi erityisesti jakautuvia tai liikkuvia soluja.3-5 Aktiivinen hyaluronaanisynteesi solujen pinnalla aikaansaa jopa 20 µm pitkien värekarvamaisten solu-ulokkeiden muodostumisen.6,7 Näiden ulokkeiden lisäksi hyaluronaani saattaa yhdessä sitomiensa proteiinien kanssa muodostaa kaapelimaisia rakenteita, jotka sitovat valkosoluja.8-10 Hyaluronaanin molekyylikoon vaihtelun on todettu muuttavan sen biologista aktiivisuutta: pienet hyaluronaanifragmentit on muun muassa

Ihmisen papilloomaviruksen (human papillomavirus, HPV) aiheuttama tautitaakka on suuri. Kohdunkaulan syövän sekundaaripreventio joukkoseulonnalla ei eradikoi itse taudinaiheuttajaa. Virustaudin paras hoito onkin itse viruksen ennaltaehkäisy. Valitettavasti kansallisessa rokoteohjelmassa olevan tyttöjen HPV-rokotteen rokotekattavuus on epätasainen. Tämän taustalla saattaa olla epäasiallinen uutisointi, jonka vuoksi rokotteeseen on liitetty turhia pelkoja. Tieteellistä näyttöä HPV-rokotteen terveyshaitoista ei ole. Asiallinen ohjaus, neuvonta ja valistus ovat ensisijaiset keinot HPV-rokotusvastaisuuden ja rokotuspelon poistamiseksi. Rokotevastaisuus Vaikka rokottaminen on 50 vuoden aikana pelastanut enemmän ihmishenkiä kuin mikään muu lääketieteellinen keksintö ja vähentänyt merkittävästi infektiotauteihin liittyvää terveydenhuollon kuormaa ja inhimillistä kärsimystä, rokotevastaisuus ja epäluuloisuus rokotteiden tehoa ja turvallisuutta kohtaan ovat viime aikoina kasvaneet. Maailman terveysjärjestö (WHO) on nostanut rokotevastaisuuden ja epäluuloisuuden rokotteita vastaan (vaccine hesitancy) maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tämä ilmiö korostuu länsimaisissa hyvinvointivaltioissa, joissa rokotteita ja rokotusohjelmia on kyllä tarjolla, mutta silti rokotteista kieltäydytään. Rokotettavien lasten vanhemmat etsivät usein internetistä tietoa rokotteista. Haasteena on tällöin oikean tutkimustiedon erottaminen väärästä tiedosta. Väärän tiedon uhriksi

Krooniselle haavalle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Usein krooniseksi haavaksi kutsutaan sellaista haavaa, joka ei parane tavanomaisessa aikataulussa normaaleja haavan paranemisen vaiheita noudattaen. Väestön ikääntyessä sekä diabeteksen ja ylipainon yleistyessä kroonisten haavojen määrä lisääntyy ja niiden aiheuttamat kustannukset kasvavat. Saksalaisen lakisääteisen sairauskassan tietoihin perustuvassa tutkimuksessa todettiin kroonisen haavan prevalenssiksi noin 0,4 % ja insidenssiksi noin 0,2 %. Jo lyhyellä tarkastelujaksolla 2010–2012 molemmissa tapahtui selvää nousua.2 Tanskalaisessa tutkimuksessa kroonisten haavojen hoidon arvioitiin kuluttavan 2–4 % koko terveydenhuollon budjetista.1 Haavojen vuosikustannuksiksi on arvioitu keskimäärin 8 000–10 000 euroa per potilas.2 Myös markkinat ovat havainneet kasvavan trendin. Haavanhoitotuotteita arvioidaan tänä vuonna myytävän 18,3 miljardin US-dollarin eli 15,38 miljardin euron arvosta maailman markkinoilla, vuoteen 2022 mennessä arvio haavatuotteiden kokonaismyynnistä nousee 18,58 miljardiin euroon.3 Uusien tuotteiden testaus ja viranomaisvalvonta Kudos- ja materiaaliteknologian kiihtyvä kehitystahti mahdollistaa jatkuvasti uusien hoitovaihtoehtojen lanseeraamisen, myös uusia toimijoita tulee alalle koko ajan lisää. Viranomaistahot valvovat markkinoille pyrkivien tuotteiden turvallisuutta, laatua ja vaikuttavuutta ennen

Tromboembolisten tapahtumien esiintyvyys ja riskitekijät pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla

Vaikka talihiivasienet kuuluvat ihon normaaliin mikrobistoon, ovat ne tärkeimpiä atooppista ekseemaa pahentavia mikrobeja. Talihiivasienten haitallista vaikutusta edesauttaa orvaskeden yläosassa sijaitsevan sarveissoluista, niiden välisistä liitoksista ja lipideistä koostuvan läpäisyesteen puutteellisuus atooppista ekseemaa sairastavilla. Tämä mahdollistaa mikrobien, ärsyttävien kemikaalien ja allergeenien pääsyn syvemmälle ihoon, jossa ne voivat laukaista ja pahentaa atooppista ihotulehdusta. Talihihistoriaa Ihmisen ihon talihiivasienet kuuluvat Malassezia-sukuun. Ensimmäisenä kuvasi talihiivasieniä C.F. Eichstedt savipuolipotilaan iholla vuonna 1846.1 Talihiivasienten taksonomiasta kiisteltiin pitkään. Noin sadan vuoden ajan käytettiin rinnakkaisnimiä Pityrosporum ja Malassezia. Vallitsi epävarmuus siitä, ovatko nämä synonyymejä. Vaikka kiista loppui jo vuonna 1986, jolloin International Commission on the Taxonomy of Fungi päätti koota talihiivasienet Malassezia-nimen alle, jäi erityisesti lajinimi Pityrosporum ovale sinnikkäästi käyttöön dermatologisessa kirjallisuudessa. Välillä oli tämä jaettu P. ovaleen ja P. orbiculareen, kunnes ymmärrettiin, että kyseessä on sama laji, nykynimeltään M. furfur. Parin viime vuosikymmenen aikana on löydetty yhteensä 14 talihiivasienten lajia, ihmisen iholta niistä yhdeksän: M. furfur, M. sympodialis, M.

Uutta atooppisen ihottuman hoidossa

Atooppinen ihottuma on kutiava, inflammatorinen ja krooninen ihovaiva, jolle on tyypillistä intensiteetin vaihtelu. Tauti puhkeaa useimmiten varhain ja se voi jatkua aikuisiälle tai uusiutua aikuisena. Useimmilla potilailla tautiaktiivisuus on pahimmillaan talvikaudella, jolloin ilmankosteus on pieni ja iho on kuivimmillaan. Muita tunnettuja tautia pahentavia tekijöitä ovat kuumuus, hiki, psyykkinen stressi ja väsymys. Atooppiseen ihottumaan viitataan monilla eri termeillä (maitorupi, atooppinen ekseema, taiveihottuma, astmaatikon ihottuma ja ”hiekkalaatikko- ihottuma”). Atooppisen ihottuman sijainti riippuu iästä Imeväisikäisillä atooppista ihottumaa esiintyy etenkin kasvoissa, vartalolla ja raajojen ojentajapuolella. Isommilla lapsilla sitä on kyynär- ja polvitaipeissa sekä nilkoissa, ranteissa, päässä ja kaulassa. Korvannipukan tyven fissuuraa ja halkeilevaa, kuivaa huulitulehdusta voi myös esiintyä.  Aikuisilla atooppista ihottumaa on useimmiten kasvoissa, kaulalla ja käsissä. Kasvoissa ja kaulalla voi esiintyä punoitusta ja hilseilyä samanaikaisen Pityrosporum ovale (Malassezia furfur) -rasvahiivakolonisaation seurauksena. Suurina määrinä rasvahiivat voivat provosoida ekseemaa aiheuttamalla immunologisen ärsytysreaktion. Aikuismuoto ilmenee useimmiten 18–40-vuotiailla, ja taudin kulku on usein krooninen. Hyperkeratoottinen ekseema Hyperkeratoottinen

Uutta atooppisen ihottuman hoidossa

Melanoomat muodostavat kirjon pahanlaatuisia ihokasvaimia, jotka eroavat toisistaan morfologian, epidemiologian, kasvun ja geneettisten muutosten suhteen. BRAF- tai NRAS-geeneissä olevien mutaatioiden on osoitettu olevan päätekijöitä melanooman etenemisessä. Noin puolessa ihomelanoomista on löydetty BRAF-mutaatio, kun taas 25 % melanoomista kantaa NRAS-mutaatiota.1 NRAS-mutaatiot johtavat MAPK- ja PI3K/Akt/mTOR-kinaasireittien aktivoitumiseen ja niitä esiintyy myös muissa syövissä, kuten leukemiassa, keuhkosyövissä ja paksusuolen syövissä.2,3 Melanoomassa suurin osa (90 %) NRAS-mutaatioista on p.Q61K- ja p.Q61R-mutaatioita.4,5 Verrattuna BRAF-melanoomiin, NRAS-melanoomatyypit ovat huonommin karakterisoituja ja dokumentoituja. NRAS-mutaatioita kantavan melanooman on kuitenkin ehdotettu olevan aggressiivisempi verrattuna muihin melanoomiin. Erityisesti NRAS Q61 -mutaatio on liitetty huonoon ennusteeseen, mikä voi johtua BRAF-melanoomaa heikommasta vasteesta kohdennettuun terapiaan, kuten vemurafenibi-, dabrafenibi- ja MAPK-estäjäterapiaan.6,7 Jotta NRAS-melanoomaa vastaan voitaisiin kehittää tehokkaampia kohdennettuja lääkehoitoja, NRAS p.Q61R -mutaatiota kantavasta aggressiivisen melanooman etäpesäkkeestä on eristetty uusi, poikkeuksellinen MUG-Mel2-melanoomasolulinja.8 Kyseisen NRAS-melanooman uniikki, ruskea pigmentti on säilynyt MUG-Mel2-solulinjassa, mikä tekee siitä helposti havaittavan ja kuvattavan tutkimustarkoituksessa. Lisäksi MUG-Mel2-solulinja säilyttää ominaispiirteensä kolmiulotteisessa (3D) solukasvatuksessa,

#Tuorein julkaisu

IHOTAUDIT

Nro. 4 • maaliskuu 2018
2. vuosikerta
  • HPV-rokote
  • Atooppinen ekseema
  • Kroonisen haavan hoito
#

Ihotaudit

Johanna Hagman,

Johanna Hagman,
LT, ihotautien ylilääkäri

Satu Wastimo,

Satu Wastimo,
Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri