Lasten nenänielu on erittäin monimuotoinen ekosysteemi, joka sisältää useita erilaisia bakteereja sekä myös viruksia. Monet näistä bakteereista ja viruksista asustavat lasten nenänielussa oireita aiheuttamatta, mutta tilaisuuden tullen ne aiheuttavat hengitystieinfektioita ja muita sairauksia. Nenänielun patogeenit Hengitystieinfektiot ovat erittäin yleisiä varhaislapsuudessa. Akuutit hengitystieinfektiot ovat melkeinpä yleisin syy siihen, että lapsi on poissa päiväkodista tai koulusta. Kuten tiedettyä, bakteerit ja virukset ovat yleisimpiä infektioiden aiheuttajia, mutta myös tietynlaiset sienet voivat aiheuttaa hengitystieinfektioita nuorissa lapsissa. Bakteeriperäiset hengitystieinfektiot ovat yleensä solunulkoisten bakteerien, kuten Streptococcus pneumoniae-, Haemophilus influenzae-, Moraxella catarrhalis- ja jossain tapauksissa Staphylococcus aureus -bakteerien aiheuttamia. Virusperäiset hengitystieinfektiot ovat hyvin yleisesti rinoviruksen ja respiratory syncitial -viruksen (RSV) aiheuttamia. Yleisesti ottaen, yhden vuoden ikään tultaessa, S. pneumoniae asustaa nenänielussa 54 %:lla lapsista ja M. catarrhalis 72 %:lla lapsista, kun taas vastaavat prosentit S. aureus- ja H. influenzae-bakteereille ovat 35 % ja 12 %.1 Kun taas katsotaan virusten asustamista lasten nenänielussa, on pystytty havaitsemaan, että rinovirus

Ylähengitysteissä optimaalinen hengitystapa on nenän kautta tapahtuva hengitys. Nenäkäytävän ahtaus aiheuttaa läpi virtaavan ilmavirran resistenssin eli vastuksen kohoamisen ja laukaisee osittaisen suuhengityksen. Syynä voi  olla lyhytkestoinen fysiologinen vaste fyysisen ponnistelun yhteydessä tai hengitettäessä kylmää ilmaa,1-2 tulehduksen tai allergian aiheuttama nenän limakalvojen turvotus sekä nenäkäytävän rakenteellisista syistä johtuva pysyvä ahtaus.3-6  Jo pelkkä asento vaikuttaa: makuuasennossa resistenssi kohoaa ja se koetaan herkästi kohonneeksi verrattuna istuma- tai seisoma-asentoon,7,8 joskin Hasegawa (1994) totesi, että näin tapahtui vain allergisen nuhan yhteydessä.9 Suuhengitys voi olla osa astman,10 unenaikaisten hengityshäiriöiden (SDB), obstruktiivisen uniapnean (OSA) ja joidenkin purentavirheiden etiologisista tekijöistä ja sen voi vaikeuttaa suulakihalkiopotilaiden hoitoa. Uniapneassa painotetaan orofaryngeaalialueen ahtauden merkitystä etiologisena tekijänä, mutta vastaavasti vaikeutunut nenähengitys myötävaikuttaa uniapnean syntyyn.11-13 Suulakihalkioiden yhteydessä vaikeus säädellä ilmavirran kulkua nenän tai suun kautta vaikeuttaa erityisesti puheen kuntoutusta, ja se on syytä huomioida sekundaarileikkausten tarvetta ja tuloksia arvioitaessa.14-16 Kun luustoperäisesti kapeaa yläleukaa levitetään joko kasvun aikana oikomiskojeilla tai kasvun loputtua ortodonttis-kirurgisella hoidolla,

Lähes kolmannes tupakointiin liittyvistä ennenaikaisista kuolemista johtuu sydän- ja verisuonitaudeista. Tupakointi 2–3-kertaistaa riskin kuolla valtimosairauksiin.1,2 Tupakointi aiheuttaa kardiovaskulaarisia haittoja useilla eri mekanismeilla: endoteelidysfunktio ja -vaurio, proinflammatoriset ja protromboottiset vaikutukset, lipidiaineenvaihdunnan häiriöt, hyytymisjärjestelmän aktivoituminen, oksidatiivinen stressi ja mitokondriovaikutukset. Yhdessä nämä tekijät kiihdyttävät ateroskleroosin etenemistä, altistavat plakkien repeämiselle ja eroosiolle sekä lisäävät trombinmuodostusta sepel- ja muissa valtimoissa.1,2 Jo valtimotautia sairastavilla tupakoinnin jatkaminen kasvattaa taudin etenemisen ja uusien tautikohtauksien riskiä. Tupakointi heikentää antitromboottisten lääkkeiden vaikutusta ja vähentää kajoavista hoitotoimenpiteistä (pallolaajennus ja ohitusleikkaus) saatavia hyötyjä. Vieroitus hyödyttää Tupakoinnin lopettaminen sydän- tai verisuonitautiin sairastumisen jälkeen on tehokkaimpia sekundaariprevention muotoja. Yli 12 000 potilaan meta-analyysin3 mukaan tupakoinnin lopettaminen vähentää kuoleman riskiä 36 prosenttia (riskisuhde 0,64) keskimäärin viiden vuoden seuranta-aikana. Ei-fataalit sydäninfarktit vähenevät 32 %. Runsaan neljän vuoden seurannassa tupakoimattomuus (sekä aikaisemmin tupakoimattomat että tupakoinnin lopettaneet yhteensä) puolitti kuoleman ja uuden tautikohtauksen vaaran.4 Hyöty on vielä suurempi, kun tupakoimattomuuteen yhdistyy säännöllinen liikunta ja terveellinen ravinto. Psykososiaalinen tuki

Nykyään keuhkoahtaumatauti (COPD) käsitetään monimuotoiseksi tautiryhmäksi, joka koostuu useammasta fenotyypistä, joilla on samanlaisia kliinisiä ominaisuuksia. Sen lisäksi, että kliiniset fenotyypit limittyvät päällekkäisesti, saman kliinisen fenotyypin taustalla voi olla joukko erilaisia tautimekanismeja. Biologisesti endotyyppi yhdistää kliinisen fenotyypin ja sille tyypillisen tautimekanismin.1 Pian myös keuhkoahtaumatautipotilaat voivat hyötyä biologisen endotyypin mukaan räätälöidystä diagnostiikasta sekä täsmälääkkein toteutetusta yksilöllisestä hoidosta,2 joka on jo käytössä vaikean astman arvioinnissa ja hoidossa. Jotta tämä tavoite toteutuisi hoitokäytännössä, tarvitaan kuitenkin keuhkoahtaumataudille spesifisiä, endotyyppikohtaisia biomarkkereita. Biomarkkereiden tunnistaminen solutason patofysiologisissa poluissa ei ole tärkeää pelkästään täsmähoitojen suunnittelemisen ja hoitovasteen arvioinnin kannalta, vaan se mahdollistaisi myös taudin tarkan diagnosoinnin ja erotusdiagnostiikan. Lisäksi biomarkkerit voisivat parhaimmillaan mahdollistaa taudin kulun monitoroinnin sekä haittatapahtumien, kuten pahenemisvaiheiden, ennakoinnin ja yksilöllisen taudin vaikeusasteen ja ennusteen arvioinnin. Biomarkkereita on etsitty esimerkiksi verestä tai yskösnäytteistä mitattavista molekyyleistä ja soluista. Suurista tutkimuspanostuksista huolimatta keuhkoahtaumataudin endotyyppien karakterisoinnin tueksi ei kuitenkaan tällä hetkellä ole vielä saatavilla validoituja biomarkkereita. Useimmissa tutkimuksissa on hyödynnetty

Ympäristö, mikrobit ja allergia

Jo lähes kahden vuosikymmenen ajan olemme seuranneet allergioita sairastavia ja terveitä lapsia Suomen Karjalan alueella ja verranneet heitä vastaavaan lapsiryhmään Venäjän Karjalassa. Näiden kahden ryhmän välillä on valtava ero allergioiden määrän suhteen;1,2 Suomen puolella lähes kolmasosa lapsista on esimerkiksi timotei-prick-testeissä positiivisia ja runsaat 15 % sairastaa heinänuhaa, kun taas vastaavat luvut Venäjän puolella ovat 4,8 ja 1,1 %. Maantieteellisesti ja ilmastollisesti alueet ovat samankaltaisia, ja väestö on alkuperältään osittain samaa; noin 15 % Venäjän Karjalan väestä on nykyään suomalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen alue jakautui kahteen osaan Venäjän ja Suomen välisen uuden rajan molemmille puolille, ja vuoteen 1991 asti venäläinen alue eristettiin käytännössä kokonaan ulkomaailmasta. Suomen puolella elämäntavat länsimaistuivat nopeasti sodan päätyttyä, kun taas Venäjän Karjalassa elämä jatkui vanhojen perinteiden mukaisesti pienimuotoista viljelyä harjoittaen ja läheisessä kosketuksessa kotieläinten kanssa. Lisäksi Venäjän puolella luonto on säilynyt huomattavan monimuotoisena huolimatta joistakin tuhoisista toiminnoista, kuten paikallisista metsänhakkuista ja kaivostoiminnasta. Mikrobit ja immuunijärjestelmä Tutkimuksessamme olemme

Lasten nivelpsoriaasi Pohjoismaissa: luokittelu ja ennuste

Vuosien kestoisen hiljaiselon jälkeen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon on tullut viimeisten kymmenen vuoden aikana uusia lääkehoitoja. Perinteisten solunsalpaajien rinnalle ovat tulleet täsmälääkkeet sekä immunologiset hoidot. Tässä katsauksessa käsittelen keuhkosyövän nykyistä lääkehoitoa Suomessa. Liitännäislääkehoidot Leikkauksen jälkeisen liitännäissolunsalpaajahoidon on todettu vähentävän taudin uusiumia ja parantavan elossaoloa. Meta-analyysien perusteella hyöty on rajoittunut asteen II ja III kasvaimiin (OS HR 0,83) ja asteen IB-kasvainten leikkaushoidon jälkeisen liitännäishoidon asema on epäselvä (OS HR 0,94). Suurin hyöty liitännäishoidosta on nähty suorituskyvyssä luokan 0 potilailla, sisplatiini-vinorelbiini-yhdistelmällä sekä sisplatiinin suunnitellulla kokonaisannoksella >300 mg/m2, jotka tulisi huomioida harkittaessa liitännäissolunsalpaajahoitoa.1 Leikkaushoidon ulkopuolella oleville asteen (II)–III potilaille suositellaan ensisijaiseksi hoitomuodoksi kemosädehoitoa, jossa solunsalpaajahoito toteutetaan yhtäaikaisesti sädehoidon kanssa. Yhtäaikaisesti annettu hoito parantaa meta-analyysien perusteella elossaoloa (HR 0,84) verrattuna peräkkäiseen hoitoon.2 Hoito voidaan toteuttaa useilla lääkeyhdistelmillä, joista käytetyimpiä ovat sisplatiini-vinorelbiini- ja sisplatiini-etoposidi-yhdistelmät. Palliatiivinen ensi linjan lääkehoito Perinteisesti ensi linjan lääkehoidossa on käytetty neljää sykliä platinayhdistelmää. Meta-analyyseissä ei ole nähty suuria eroja eri yhdistelmien välillä,

#Tuorein julkaisu

Keuhkosairaudet

Nro. 18 • Maaliskuu 2018
6. vuosikerta
  • COPD
  • Allergia
  • Tupakkavieroitus
Suosittelemme

Suosittelemme

Christer Janson och Margareta Emtner MEDtalk BestPractice

Uutta tietoa COPD:n hoidosta

Speaker: Christer Janson och Margareta Emtner

Videon pituus: 26:43

#

Keuhkosairaudet

Harri Öistämö,

Harri Öistämö,
erikoislääkäri

Heikki Ekroos,

Heikki Ekroos,
LT

Paula Kauppi,

Paula Kauppi,
LT, dosentti, osastonylilääkäri