Defenssit eli puolustusmekanismit ovat minän keinoja suojella itseään silloin, kun jokin asia on liian ahdistava tai vaikea kohdattavaksi. Defenssien käyttö kuuluu normaaliin psyykkiseen toimintaan ja ne suojaavat mieltä. Toisaalta osa defensseistä vääristää yksilön kokemusta todellisuudesta, hänen omia ja muiden tunteita ja niiden tulkintoja. Defenssit voidaan määritellä automaattisiksi psykologisiksi prosesseiksi, jotka suojaavat yksilöä ahdistukselta ja tietoisuudelta sisäisistä ja ulkoisista vaaroista tai stressitekijöistä.1 Vaillantin mukaan2,3 kaikki yksilöt käyttävät defenssejä suhteellisen samankaltaisina, mutta defenssit voivat myös kehityksen myötä muuttua kypsemmiksi ja sitä kautta adaptiivisemmiksi.  Defenssit jaotellaan yleisesti niiden adaptiivisuuden mukaan kolmeen tai neljään ryhmään, defenssityyliin, riippuen niiden tasosta epäkypsä–kypsä-jatkumolla.4 Defenssien adaptiivisuuteen perustuva hierakkisuus on saanut tukea aiemmissa tutkimuksissa.5,6 Usein käytetään jaottelua kypsiin, neuroottisiin ja epäkypsiin defenssityyleihin.4 Vaikka defenssit ovat osin tiedostamattomia prosesseja, voidaan niistä seuraava käyttäytyminen tunnistaa ja sitä kautta raportoida. Itsearviointikysely DSQ (Defence Style Questionnaire)7 on useissa tutkimuksissa todettu validiksi defenssikyselyksi.  Defenssien ennustemerkitys Defenssien kypsyminen on nähty osana kehitystä lapsuudesta aikuisuuteen,3,8 mutta

Aivohalvaus vaikuttaa hermostossa aivokuoren ja kortikospinaaliradan ärtyvyyteen.1 Kortikospinaaliradan ärtyvyys eli aivokuoren alttius synnyttää ja lähettää aktivoivia impulsseja kortikospinaalirataa pitkin lihaksiin voidaan mitata transkraniaalista magneettistimulaatiota (TMS) käyttäen.2 Aivohalvauksessa havaitut ärtyvyysmuutokset havaitaan tyypillisesti aivohalvauksen puoleisella aivopuoliskolla (AH). Toisella, eheällä aivopuoliskolla (UH), muutokset ovat selkeästi pienemmät.3,4,5 Tällainen aivopuoliskojen välinen asymmetria havaitaan tyypillisimmin heti aivohalvauksen jälkeen.3,5 Aivohalvauspotilailla TMS:n synnyttämät liikeherätevasteet (MEP, Motor Evoked Potential) ovat yleensä poikkeavia siten, että niiden esiintulo voi olla estynyt AH:n akuutissa vaiheessa, mutta palautumista voi tapahtua kuntoutumisen aikana.6,7,8,9 Tämä kortiko-spinaaliradan ärtyvyyden palautuminen on merkki aivohalvaukseen liittyvän liiketoiminnan elpymisestä, mutta epänormaalit liikeherätevasteet saattavat jatkua pitkälle aivohalvauksen krooniseen vaiheeseen.10,11  Suorittamamme tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkittäiset muutokset liikeaivokuoren ja kortikospinaaliradan ärtyvyydessä sekä sen aivopuoliskojen välisessä asymmetriassa supratentoriaalisen aivohalvauksen seurauksena sekä kuntoutumisessa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana aivohalvauksesta. Hypoteesimme oli, että havaitsisimme ärtyvyydessä aivopuoliskon välisen asymmetrian, joka korostuisi akuutissa vaiheessa ja palautuisi normaalimmaksi kuntoutumisen aikana. Tutkimme myös, miten nuo muutokset liittyisivät potilaiden kliinisiin oireisiin

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on merkittävä vammaisuuden aiheuttaja – kolmasosalla toimintakyky jää rajoittuneeksi¹ ja monet tarvitsevat apua päivittäin. Aivoinfarktin saaneista potilaista joka viides on työikäinen. Aivoinfarktin oireet voivat olla fyysisiä tai kognitiivisia ja vaikuttaa toiminnalliseen selviytymiseen, työkykyisyyteen ja työllistymiseen. Oireiden varhainen havaitseminen sairastumisen alkuvaiheessa vähentää kuolleisuutta ja laitoshoidon riskiä.² Fyysistä kuntoutumista voidaan arvioida melko luotettavasti ensimmäisten viikkojen kuluttua,³ mutta kognitiivisia oireita on tutkittu yllättävän vähän akuuttivaiheessa neuropsykologisilla tutkimuksilla. Kognitiivisten häiriöiden neuropsykologinen kuntoutus ja spesifimmin myös tarkkaavuushäiriöiden ja toiminnanohjauksen häiriöiden kuntoutus on aiheellista, ja vaikutukset näkyvät kognitiivisen haitan vähenemisenä.4,5 Toiminnanohjaushäiriöiden ja muistihäiriöiden osalta tutkimustieto on aivoinfarktipotilaiden osalta puutteellista, vaikka jopa puolella aivoinfarktipotilaista todetaan akuuttivaiheessa neuropsykologinen oirekuva, joka vaikuttaa kuntoutumiseen ja jäännösoireisiin.6,7,8 Tutkimuksen tavoite Toiminnanohjausta tarvitaan uusissa tilanteissa toimimisessa. Toiminnanohjaus on yhteydessä muistisuoritukseen otsalohkon ja sen yhteyksien välityksellä.9 Frontaalilohkon vaurion jälkeen erityisesti mieleen palauttaminen ja muististrategioiden spontaani käyttäminen vaikeutuvat. On kuitenkin tärkeää muistaa, että frontaalialue ei ole ainoa toiminnanohjauksen häiriöitä tuottava aivoalue.10 Toiminnanohjauksen häiriön

Uutta syövän aihauttamien luuetäpesäkkeiden tutkimuksessa: Tunnelmia Cancer and Bone Societyn (CABS) kokouksesta

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin yksittäinen työkyvyttömyyden syy Suomessa ja monissa muissa maissa.1 Suomessa mielenterveyden häiriöiden perusteella alkaa toiseksi eniten sairauspäivärahakausia ja eniten työkyvyttömyyseläkkeitä.2,3 Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö ja se voi johtaa merkittävään työ- ja toimintakyvyn laskuun.4,5 Työkyvyttömyys puolestaan aiheuttaa taloudellisia kustannuksia sekä työnantajille että yhteiskunnalle, mutta pitkittyessään myös taloudellista ja sosiaalista haittaa sairastuneelle yksilölle.6,7 Siksi on tärkeää tutkia tekijöitä, jotka ennustavat nopeaa työhön paluuta masennusperusteisen työkyvyttömyysjakson jälkeen. Tutkimusnäyttö yhteen meta-analyysillä Teimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aiheesta masennus ja työhön paluu (tutkimukset 1.2.2016 saakka). Valikoimme tutkimukset, joissa oli tutkittu työhön paluuta masennussairausloman jälkeen työntekijöillä, joilla oli diagnosoitu masennus tai joiden työkyvyttömyyden diagnoosikoodina oli masennus (kansainvälisessä ICD 10 -luokituksessa F32-F34).8 Meta-analyysi on tutkimusmenetelmä, jossa yksittäisten tutkimusten antamat tulokset (estimaatit ja riskisuhteet) yhdistetään tilastollisesti yhdeksi estimaatiksi (riskisuhteeksi). Meta-analyysi huomioi kunkin yksittäisen tutkimuksen painoarvon lähinnä aineiston koon perusteella. Lisäksi meta-analyysi tuottaa tietoa siitä, kuinka heterogeeninen tuo estimaatti on, eli paljonko alkuperäisten estimaattien välillä oli vaihtelua.

Päivittäiset tilanvaihtelut, lepovapina ja tahattomat liikkeet haittaavat edennyttä Parkinsonin tautia (PT) sairastavaa potilasta, lisäksi ongelmana on liikejäykkyys ja huono liikkumiskyky. PT:n hoidon kulmakivenä on levodopa. Lyhyt puoliintumisaika ja yksilölliset erot ventrikkelin tyhjenemisessä aiheuttavat päivittäistä vaihtelua levodopan plasmapitoisuuksissa. Edenneen PT:n hoitoon käytetään syväaivostimulaatiota, apomorfiini-infuusiota ja LCIG-hoitoa (levodopa 20 mg/ml–karbidopa 5 mg/ml -geeli jatkuvana infuusiona ohutsuoleen (Levodopa-Carbidopa Intestinal Gel, LCIG, Duodopa®, AbbVie). Näitä hoitoja voidaan harkita, jos maksimaalinen tablettilääkitys ei riitä. LCIG annostellaan kannettavalla pumpulla PEG-J-letkuun jatkuvana infuusiona. (PEG-J: perkutaanisesta endoskooppisesta gastrostoomasta (PEG) viedään ohuempi sisäletku jejunumin alkuun). Jatkuva dopaminerginen stimulaatio vähentää motorisia tilanvaihteluja ja dyskinesioita verrattuna peroraaliseen (PO) lääkitykseen.4 Hoito on ollut tehokas ja hyvin siedetty, vaikka 40–96 %:lla potilaista on ollut letkun tai pumpun käyttöön liittyviä ongelmia.1,2,3 Tavoitteena oli selvittää LCIG-hoidon tuloksia edenneessä PT:ssä. Potilaat ja menetelmät HUS:ssa hoidettiin LCIG-infuusiolla vuosina 2006–2014 60 potilasta, joilla oli edennyt PT. Aiempi PO PT-lääkitys muunnettiin LCIG:n aamu- ja infuusioannokseksi. LCIG-hoitoa testattiin nasojejunaalitestiletkulla 4–6 päivää neurologisella osastolla. Jos oirepäiväkirjan mukaan lääke vaikutti tehokkaalta, potilaalle asetettiin PEG-J-letku. PEG-J-toimenpide ja LCIG-infuusio käytännössä Vatsaelinkirurgit asensivat PEG-J-letkun kevytnukutuksessa endoskopia- ja läpivalaisukontrollissa. Sisäletkun kärki vietiin PEG:n kautta Treitsin ligamentin seutuun. LCIG-annos titrattiin osastolla. Pääsääntöisesti PO PT-lääkitys lopetettiin. Aamuannoksen jälkeen jatkettiin infuusiolla, ja potilas otti tarvittaessa lisäannoksen. Tavallisesti infuusio jatkui 16 tuntia (h), ja yöksi potilas otti pitkävaikutteisen PO levodopan. Osalla infuusiota jatkettiin yölläkin, jolloin infuusionopeus oli 40–60 % päiväannoksesta. Hoidon vastetta selvitettiin puheluin 2–4 viikon kuluttua ja poliklinikkakäynnillä 6 kuukauden (kk) kuluttua kotiutuksesta. Jos potilas tarvitsi useita lisäannoksia, infuusioannosta nostettiin. Sisäletkuongelmissa lääke laitettiin PEG:sta ventrikkeliin tai potilas siirtyi PO-lääkitykseen. Neurologian

CRPS-potilailla on voimakas keskushermostollinen kytkentä liikkeen ja kivun välillä. Alueellisen kipuoireyhtymän (Complex Regional Pain Syndrome, CRPS) oireista vaikeimpia on sairaan raajan liikuttamiseen liittyvä kipu. Liikekipu estää raajan käyttöä ja käyttämättömyyden katsotaan ylläpitävän CRPS:ää.1,2 Liikkeen ja kivun välinen assosiaatio on potilailla niin voimakas, että jo liikkeen ajatteleminen voi voimistaa kipua ja saada raajan turpoamaan.3,4 Liikkeiden kömpelyyden ja hitauden lisäksi myös kuvitellut liikkeet ovat potilailla hidastuneita.5,6  Liikekipu vaikeuttaa CRPS:n kuntoutusta ja hoitoa. Liikekivun välttämiseksi kuntouttaminen aloitetaan tyypillisesti asteittaisella motorisella terapialla (Graded Motor Imagery), jossa aivojen motorista verkostoa harjoitetaan aluksi liikkeiden kuvittelulla ja myöhemmin, itse liikeharjoituksissa, raajan liikkeistä saatua näköpalautetta peiliterapialla muokkaamalla.7,8 Joissain motoriikkaa häiritsevissä sairauksissa (mm. Parkinsonin tauti ja aivohalvaus) myös toisten tekemien liikkeiden katselua on tutkittu kuntoutusmuotona.9 On esitetty, että vastaavasti CRPS:ssä harjoitteet ja kipukaraisu voitaisiin aloittaa  esim. erityisen kipuherkille potilaille – varovaisemmin pelkällä liikkeiden katselulla,10 vaikka sekin on osalle potilaita epämiellyttävää ja jopa kivuliasta.11 fMRI-vasteet liikkeiden katsomisen aikana Terveillä ihmisillä

#Tuorein julkaisu

Psykiatria / Neurologia

Nro. 22 • huhtikuu 2018
6. vuosikerta
  • Muistikuntoutus
  • Psykoottinen depressio
  • Nuoren digipelaamisongelma
Suosittelemme

Suosittelemme

Miksi aikuisten ADHD:n diagnostiikka usein epäonnistuu?

Speaker: Dr. Larry Klassen

Videon pituus: 5:55

Multippeliskleroosi – immuunijärjestelmän palauttaminen

Speaker: Zsolt Illes

Videon pituus: 13:00

#

Psykiatria ja Neurologia

Anita Puustjärvi,

Anita Puustjärvi,
apulaisylilääkäri

Eero Pekkonen ,

Eero Pekkonen ,
neurologian erikoislääkäri
dosentti, osastonylilääkäri

Hanna Kuusisto,

Hanna Kuusisto,
neurologian dosentti, hallintoylilääkäri

Jaana Suhonen,

Jaana Suhonen,
neurologian erikoislääkäri, dosentti

Jyrki Korkeila,

Jyrki Korkeila,
psykiatrian professori

Reetta Kälviäinen,

Reetta Kälviäinen,
professori, ylilääkäri