Lastenreumatologisen alajaoston kokouksessa marraskuun lopussa saimme nauttia erinomaisten esitysten lisäksi kauniista talvimaisemasta Oulun Nallikarissa. Teemaksi kokoukselle oli valittu mielenkiintoinen aihe lastenreumapotilaiden leukanivelten artriitista. Aihetta on käsitelty kirjallisuudessa toistaiseksi vielä varsin vähän. Leukanivelartriitin yleisyys Lastenreumapotilaiden tautiin liittyy usein myös leukanivelten tulehdus. Eri tutkimuksissa 17–78 %:lla lastenreumapotilaista on leukanivelartriitti riippuen diagnostisista menetelmistä.1,2,3 Taudin alkuvaiheessa leukanivelartriitti ilmenee useammin toispuolisena, mutta mitä kauemmin tauti on kestänyt, sitä useammin artriitti nähdään molemminpuolisena.2,4 Leukanivelartriitin diagnoosia vaikeuttaa usein varsin oireeton tulehdustila ja tuoreilla lastenreumapotilailla leukanivelen artriitin diagnoosi voi myöhästyä. Kliiniset löydökset voivat olla hyvin vähäiset. Rajoittunut suun avaus on yleisin leukanivelartriittiin viittaava oire. Myös muita oireita on kuvattu, kuten leuan devioiminen suun avauksessa sekä leukanivelten kipu ja rutina, mutta ne liittyvät selvästi harvemmin yksinomaan leukanivelten artriittiin. Ne voivat olla oireina myös muissa tautitiloissa tai harmiton löydös.5 Leukanivelartriitti Leukanivelessä on varsin ainutlaatuinen anatomia ja rakenne. Muista nivelistä poiketen leukanivelessä kasvulevy sijaitsee alaleuan nivellisäkkeen, kondyylin, päässä ja lisäksi nivelpintojen

Kalsipotrioli on biologisesti aktiivisen D-vitamiinin, 1,25 (OH)2D3, rakenteellinen johdannainen.1 Kalsipotriolin hormonaaliset vaikutukset elimistössä ovat samankaltaiset kuin 1,25 (OH)2D3:llä, mutta sen vaikutus kalsiumin imeytymiseen ja metaboliaan on 100–200 kertaa vähäisempi, joten siihen liittyvä hyperkalsemiariski on pienempi. Kalsipotriolia käytetään yhdistelmävalmisteessa ihopsoriaasin paikallishoitoon, missä se on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi.2 Nivelreumaan liittyvälle artriitille on tyypillistä tulehdussolujen kertyminen nivelkalvoon ja nivelkalvon hypertrofia. Aktivoituneet nivelkalvon fibroblastit ovat hankkineet syöpäsolua muistuttavia ominaisuuksia ja ne kykenevät kasvamaan vapaasti nivelonteloon ja myös ruston pintaan muodostaen aktiivista reumakudosta, pannusta.3 Fibroblastit erittävät tulehdussytokiineja, kemokiineja ja monenlaisia kasvutekijöitä ja proteaaseja, jotka vaikuttavat nivelvaurion syntyyn. Primaarinen nivelrikko on monitekijäinen koko nivelen sairaus. Ruston ohentumisen ja vaurioitumisen lisäksi ruston alaisessa luussa voidaan nähdä skleroosia ja nivelkalvossa synoviittia. Nivelkalvon tulehdusvaiheet kiihdyttävät tautiprosessia.4 Tässä työssä tutkimme kalsipotriolin ja 1,25 (OH)2D3:n vaikutusta seropositiivista nivelreumaa tai primaarista polven nivelrikkoa sairastavien potilaiden nivelkalvon fibro-blastiviljelmissä, jotka perustettiin tekonivelleikkausten yhteydessä otetuista nivelkalvobiopsioista. Kalsipotriolin vaikutus nivelkalvon fibroblastien jakautumiseen 1,25 (OH)2D3:llä ja sen johdannaisilla on solujen erilaistumista lisäävää ja kasvua hillitsevää vaikutusta useissa mesenkymaalista alkuperää olevissa soluissa, kuten fibroblasteissa ja syöpäsoluissa.5 Vaikutukset voivat välittyä eräiden sykliinikinaasiestäjien, kuten P21:n ja P27:n, lisääntyneen ekspression kautta. Solujen jakautumisen esto johtuu siitä, että solut pysähtyvät G1-vaiheeseen, joka edeltää kromatiinin kahdentumista. Kaikki vaikutusmekanismit eivät ole tunnettuja  ja ne

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti eli JIA) on määritelmältään krooninen niveltulehdus, joka alkaa ennen 16 vuoden ikää. Se ei ole yksittäinen tauti, vaan heterogeeninen tautiryhmä. Lastenreuman etiologia on toistaiseksi tuntematon. Kuitenkin on arvioitu, että vain viidennes sen patogeneesistä selittyisi geneettisillä tekijöillä.1 Siten ympäristötekijöillä, kuten mikrobeilla, ajatellaan olevan merkitystä taudin synnyssä. Suoliston mikrobikolonisaation muutosten on havaittu vaikuttavan immuniteetin kypsymiseen ja lisäävän sairastumisriskiä joihinkin autoimmuunitauteihin myöhäisemmällä iällä.2 Uusia havaintoja suoliston limakalvon mikrobien ja puolustusjärjestelmän mahdollisesta osallisuudesta taudinkehitykseen on myös lastenreumassa. Immuunijärjestelmän kypsyminen, toleranssi ja limakalvon immuniteetti Immuunijärjestelmän normaalin kypsymisen edellytyksenä pidetään varhaislapsuudessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ympäristön ja suolistoon muodostuvan mikrobiston välillä. Suoliston mikrobikanta alkaa muodostua jo sikiökaudella,3,4 joten immuunivasteita ja immuunijärjestelmän kehittymistä muokkaavat limakalvon mikrobikontaktit alkavat ennen syntymää. Siihen, millaiseksi mikrobiomi kehittyy, vaikuttavat esimerkiksi mikrobien keskinäiset määrälliset ja lajikirjon monimuotoisuuteen liittyvät suhteet, immuunijärjestelmä, ravitsemus ja antimikrobilääkkeet. Suolistossa immuunijärjestelmän on tunnistettava tautia aiheuttavat patogeenit ja samanaikaisesti haasteena on olla reagoimatta normaaliflooran bakteereita ja ravinnosta peräisin olevia

Lasten nivelpsoriaasi Pohjoismaissa: luokittelu ja ennuste
Vatsaelinperäisen sepsiksen ennuste ja ilmaantuvuus iäkkäillä

Artikkelissa tarkastellaan riskinjaon ja ehdollisen korvattavuuden nykytilannetta, tapoja ja kannustimia Suomessa. Lisäksi artikkelissa esitetään sertolitsumabipegolin hypoteettisen vaikutusperusteisen riskinjaon tuloksia, jotka perustuvat tuoreeseen suomalaiseen alkuperäisjulkaisuun.1 Ehdollinen korvattavuus ja riskinjako Suomessa: Uusi mahdollisuus Vuoden 2017 alussa Suomessa otettiin käyttöön uutena vaihtoehtona lääkehoidon sopimusratkaisuun perustuva eli ehdollinen korvattavuus. Se pohjautuu erityisesti sairausvakuutuslakiin, myyntiluvan haltijan halukkuuteen ja lääkkeiden hintalautakunnan harkintaan.2-4 Laki on toistaiseksi voimassa vuoden 2019 loppuun saakka. Ehdollinen korvattavuus voi tulla kyseeseen, mikäli uudelle lääkehoidolle on osoitettu erityinen lääketieteellinen tarve ja jos hoitokustannuksiin, lääkehoidon hoidolliseen arvoon, kustannusvaikuttavuuteen tai muihin lääkevalmisteen korvattavuuteen tai tukkuhinnan kohtuullisuuden arviointiin vaikuttaviin tekijöihin liittyy merkittävää epävarmuutta. Ehdollisen korvattavuuden osana on lääkkeiden hintalautakunnan ja myyntiluvan haltijan keskinäinen sopimus ja sen päättyessä lääkevalmisteen korvattavuus ja tukkuhinta lakkaavat, ellei valmisteelle ole ennen määräajan päättymistä hyväksytty korvattavuutta.4 Riskinjako: Talous ja tulos kannustavat eri asioihin Ehdolliseen korvattavuuteen liittyvä riskinjako on tyypillisesti joko i] talouteen tai ii] tulokseen perustuva.1 Pelkkä taloudellinen sopimus voisi sisältää esim.

Nivelreuma (RA) on krooninen autoimmuunisairaus, jossa tulehtunut kudoskalvo eli pannus kasvaa nivelruston päälle aiheuttaen ruston ja rustonalaisen luun tuhoa, joka johtaa syöpymiin ja pysyviin nivelen vaurioihin. Luun tuhoutumiseen osallistuvat monitumaiset luunsyöjäsolut muodostuvat monosyytti/makrofageista fuusioitumalla. Metotreksaatti (MTX) hidastaa luuvaurioita, mutta mekanismi, jolla se toimii, on vielä tuntematon. Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan MTX:n ja pieniannoksisen prednisolonin (PDN) vaikutusta kiertäviin luunsyöjäsolujen esiasteisiin sekä niiden erilaistumiseen nivelreumaa sairastavilla potilailla.1 Erityisenä kiinnostuksena oli luunsyöjäsolujen erilaistumistekijä RANK (RANK, receptor activator of nuclear factor kappa-B) ja sen ligandi RANKL.2 Menetelmät Tutkimuksessa analysoitiin 14 aiemmin hoitamatonta aikaisen vaiheen RA-potilasta ennen yhdistelmähoidon (MTX ja PDN) aloittamista ja sen jälkeen. 18 tervettä, iän ja sukupuolen suhteen sopivaa luovuttajaa käytettiin kontrollina. Kaikilla potilailla taudin kesto oli alle 12 kuukautta. Taulukossa 1 on kuvattu potilaiden ja terveiden verrokkien kliinisiä piirteitä. Kaikilla potilailla oli MTX (keskimääräinen annos 15 mg/viikko) ja prednisoloni (alle 10 mg/vrk). Kolmelle potilaalle lisättiin myöhemmin hydroksiklorokiini (400 mg/vrk) ja kaksi

Nivelreuman lääkehoidon tulokset ovat dramaattisesti parantuneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja yhä useammat potilaat saavuttavat hoidon tavoitteen eli taudin pitkäaikaisen remission. Näihin saavutuksiin on päästy käyttämällä perinteisten reumalääkkeiden yhdistelmiä ja biologisia lääkkeitä hoitovastetta tarkasti kontrolloiden. Esimerkiksi varhaisessa ja aktiivisessa nivelreumassa on Reko-kombinaatiolääkityksellä saavutettu tiukka remissio (ACR) 53 %:lla ja DAS28-remissio 82 %:lla potilaista 2 vuoden kohdalla.1 Eurooppalaisissa rekisteritutkimuksissa n. 40–50 % nivelreumaa sairastavista potilaista on saavuttanut kliinisen remission.2,3    Hyvät hoitotulokset ja lääkkeiden pitkäaikaiskäytön haittavaikutukset sekä niiden korkeat kustannukset ovat herättäneet yhä enemmän keskustelua lääkityksen vähentämisestä ja jopa sen lopettamisesta. Sekä perinteisten että varsinkin biologisten lääkkeiden vähentämisen ja lopettamisen vaikutusta remission säilymiseen on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa4 ja reumatologijärjestöt (ACR ja EULAR) ovat laatineet omat hoitosuosituksensa nivelreuman lääkehoidon purkamisesta.5,6 Avoimia tutkimuksia: biologisten lääkkeiden purkaminen Useimmissa avoimissa tutkimuksissa on biologinen lääke lopetettu taudin oltua remissiossa (DAS28 < 2,6) tai lähes remissiossa (DAS28 = 2,6–3,2) jatkuvasti vähintään puolen vuoden ajan. Tulokset eri tutkimuksissa ovat

#Tuorein julkaisu

Reumasairaudet

Nro. 17 • helmikuu 2018
6. vuosikerta
  • JIA
  • Nivelreuma
  • Lääkehoidon riskinjakomalli
Suosittelemme

Suosittelemme

The importance of early diagnosis and...

Speaker: Tore Kvien & Gerd Burmester

Videon pituus:

Riitta Luosujärvi MEDtalk 15.02.17

Artriitti-nivelreuman tunnistaminen ja potilaan hoitoonohjaus

Speaker: Riitta Luosujärvi

Videon pituus: 24:26

#

Reumasairaudet

Dan Nordström,

Dan Nordström,
dosentti, sisätautien ja
reumatologian erikoislääkäri

Kristiina Aalto,

Kristiina Aalto,
dosentti,
lastenreumatologi

Pia Isomäki,

Pia Isomäki,
dosentti, sisätautien ja
reumatologian erikoislääkäri

Riitta Luosujärvi,

Riitta Luosujärvi,
Dosentti, reumatologi, kehittämispäällikkö

Tom Pettersson,

Tom Pettersson,
Professori, sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri