MS-tauti (multippeliskleroosi eli pesäkekovettumatauti) on krooninen tulehduksellinen sairaus, jonka kehittymiseen vaikuttavat sekä geneettiset tekijät että ympäristötekijät. MS-taudilla on vahvin geneettinen yhteys HLA-kompleksiin: HLA-DRB1*15-kantajuus suurentaa MS-taudin riskin noin kolminkertaiseksi lähes kaikissa populaatioissa, kun taas HLA-A*02 pienentää riskiä noin 50 %.1,2 HLA-A*02:n puuttuminen on siis taudin riskitekijä. Tupakointi suurentaa MS-taudin riskiä noin 50 %. Arviolta noin viidennes Ruotsin MS-tautitapauksista johtuu joko aktiivisesta tai passiivisesta tupakoinnista.3 HLA-geenien ja tupakoinnin vuorovaikutus ja sen yhteys MS-taudin riskiin Epidemiological Investigation of Multiple Sclerosis -projektiin (EIMS) perustuneessa tutkimuksessa raportoitiin vuonna 2011, että joillakin tupakoitsijoilla on geneettisten tekijöiden vuoksi moninkertaisesti suurentunut riski sairastua MS-tautiin.4 DRB1*15-kantajuuden, A*02:n puuttumisen ja tupakoinnin välisen vuorovaikutuksen seurauksena näitä geneettisiä riskitekijöitä kantavilla tupakoitsijoilla on moninkertaisesti suurempi MS-taudin riski kuin tupakoitsijoilla, joilla ei ole kyseisiä geneettisiä riskitekijöitä. Kyseisten geneettisten riskitekijöiden yhdistelmä viisinkertaistaa MS-taudin riskin tupakoimattomilla, mutta 14-kertaistaa sen samanlaisen perimän omaavilla tupakoitsijoilla. HLA-geenien ja tupakoinnin yhdistelmä suurentaa siis MS-taudin riskiä enemmän kuin nämä tekijät erikseen esiintyessään yhteensä. Aiempien löydösten toistettavuus Kuudessa riippumattomassa tutkimuksessa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Serbiassa ja Yhdysvalloissa arvioitiin, onko HLA-geenien ja tupakoinnin vuorovaikutus MS-taudin riskiin toistettavissa eri tutkimuksissa.5 Kaikkien tutkimusten kaikki potilaat täyttivät MS-taudin McDonaldin kriteerit. Kaikki osallistujat täyttivät laajan kyselylomakkeen, johon kuului ympäristötekijöitä ja elämäntapoja koskevia kysymyksiä. Heitä pyydettiin myös antamaan verinäytteitä mm. geenitutkimuksia varten. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 7 190 potilasta ja 8 876 verrokkia. Tupakoinnin MS-taudin riskiä suurentava vaikutus oli kaikissa tutkimuksissa samankaltainen. DRB1*15-geenin ja tupakoinnin välinen yhteys todettiin kaikissa tutkimuksissa, mutta A*02-tekijän ja tupakoinnin välinen yhteys tuli ilmi vain pohjoismaisissa tutkimuksissa. Kuvassa 1 esitetään MS-taudin vetosuhde Pohjoismaissa DRB1*15- ja A*02-geeniperimän

Jotta MS-tautia (multippeliskleroosia eli pesäkekovettumatautia) pystytään hoitamaan mahdollisimman hyvin, on erittäin tärkeää, että äskettäin todetun MS-taudin ennustetta ja biologisen hoidon tuottamaa vastetta pystytään ennakoimaan biomarkkeritiedon pohjalta. Neurofilamenttien kevytketjut (neurofilament light chain, NfL) ovat toistaiseksi lupaavin MS-taudin biomarkkeri, mutta niiden tulo tutkimuslaboratorioista MS-tautia hoitavien klinikoiden käytännön työhön on vielä kaukana. Bioanatomia Keskushermoston välikokoisiin filamentteihin kuuluu gliafilamentteja ja neurofilamentteja. Neuronien aksoplasmassa esiintyvillä neurofilamenteilla on tärkeä merkitys aksonien ja dendriittien sisäisessä tukirangassa eli sytoskeletonissa. Niiden tehtävänä on aksonien ja dendriittien vahvistaminen ja suojaaminen mekaanisilta tekijöiltä ja pH-arvon muutoksilta. Neurofilamentteja on kolmea eri paksuutta. Pienin on NfL, jonka molekyylikoko on 68 kilodaltonia. Historiallista taustaa Ruotsalaiset tutkijat tunnistivat vuonna 1987 erilaisia neurofilamentteja naudan aivoista. Heidän työnsä ansiosta vuonna 1989 onnistuttiin valmistamaan spesifisiä polyklonaalisia vasta-aineita neurofilamenttien polypeptidejä kohtaan. Vuonna 1996 Rosengren ym. kehittivät ensimmäisen ELISA-tekniikan, jonka avulla neurofilamenttien määrä aivo-selkäydinnesteessä eli likvorissa pystyttiin määrittämään kvantitatiivisesti. Tutkijaryhmä osoitti tämän uuden tekniikan avulla, että neurofilamenttien pitoisuudet olivat suurentuneet amyotrofista lateraaliskleroosia (ALS) sairastavilla. Sittemmin on julkaistu lukuisia artikkeleja neurofilamenttipitoisuuksien suurentumisesta keskushermostosairauksien ja traumaattisten aivovammojen yhteydessä. Vuonna 2002 Norgen ym. kehittivät keinon valmistaa monoklonaalisia vasta-aineita NfL-filamentteja kohtaan. NfL-pitoisuuksien mittaamiseen on sittemmin kehitetty useita menetelmiä. Viime vuosina on kehitetty myös erittäin herkkiä menetelmiä NfL-pitoisuuksien mittaamiseen verestä.1,2 NfL-filamentit MS-taudissa Paksuissa, myeliinitupellisissa aksoneissa

Multippeliskleroosi eli MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus, jossa tulehdusreaktio aiheuttaa hermosoluja ympäröivän myeliinivaipan tuhoutumista sekä itse hermosolujen viejähaarakkeiden, aksonien, vaurioitumista. Tämän tautiprosessin seurauksena hermoimpulssien kulku hidastuu tai estyy kokonaan aiheuttaen vakavia neurologisia oireita, kuten näön heikentymistä, raajaheikkoutta, tasapainovaikeuksia ja tuntohäiriöitä. Erityisesti taudin pidemmälle edenneeseen vaiheeseen liittyy pysyvää ja etenevää aksonituhoa ja hermosolukatoa ja siten lisääntyvää toimintakyvyn alenemaa. Tautiin liittyvää tulehdusaktiviteettia pystytään hillitsemään ns. immunomoduloivilla lääkityksillä; näiden lääkkeiden ansioista MS-taudin pahenemisvaiheet vähenevät ja taudin eteneminen saattaa hidastua. Parantavaa hoitoa MS-tautiin ei kuitenkaan ole olemassa. Suomessa arvioidaan olevan noin 9 000 MS-tautia sairastavaa henkilöä. Sairastuvat ihmiset ovat yleensä nuoria aikuisia, keskimääräinen sairastumisikä on noin 30 vuotta. Magneettikuvassa MS-tauti ilmenee valkean ja harmaan aivoaineen patologisina tulehduspesäkemuutoksina, mutta myös näiden pesäkemuutosten ulkopuolella on havaittu merkittävää tautiin liittyvää tulehdusta.1,2 Tämä laaja-alainen ja hajanainen tulehdus korreloi potilaan kognition laskun3,4 sekä MS-taudin etenemisen kanssa, jota voidaan mitata potilaiden toimintakykyä mittaavan EDSS-asteikon (Expanded Disability Status Scale) avulla.5 MS-taudin patogeneesi

Mikroglia-aktivaation merkitys MS-taudissa
Elämänlaadun muutokset multippeliskleroosia sairastavilla henkilöillä kymmenen vuoden seurannassa

Multippeliskleroosi eli MS-tauti on keskushermostoperäinen sairaus, jossa oireet syntyvät hermokudoksen vauriosta tai hermosolukadosta soluissa tai niiden ympäristössä.1 MS-tautia sairastavan ihmisen oireet vaihtelevat yksilöllisesti riippuen siitä, millä keskushermoston alueella kyseiset hermokudoksen tai hermosolukadon tulehdusalueet sijaitsevat.2 Riippumatta MS-taudin sairaustyypistä suurin osa MS-tautia sairastavista henkilöistä kokevat jossakin MS-taudin vaiheessa uupuneisuutta, virtsarakon ja suolen toimintahäiriöitä, kävelyn tasapainovaikeuksia, näköhäiriöitä, tunto- ja kipuoireita, seksuaalielämän toimintahäiriöitä, kognitiivisen toimintakyvyn ongelmia tai masennusta.3 Näiden oireiden ilmaantuminen yksilöllisesti elämän eri vaiheissa voivat aiheuttaa muutoksia henkilön elämänlaatuun.4 Tässä artikkelissa elämänlaadulla viitataan terveyteen liittyvään elämänlaatuun, mikä tarkoittaa henkilön omaa, koettua tunnetta omasta fyysisestä, henkisestä, tunteellisesta ja sosiaalisesta toimintakyvystä.5 Terveyteen liittyvässä elämänlaadussa henkilö arvioi esimerkiksi omaa tunnetilaansa tai tyytyväisyyttä omaan elämäänsä.6 MS-taudin yksilöllisten oireiden on havaittu vaikuttavan henkilön koettuun elämänlaatuun.7–12 Aikaisempien tutkimuksien mukaan masennus, heikentynyt fyysinen aktiivisuus, pelkotilat, fatiikki ja liitännäissairaudet ovat yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun MS-tautia sairastavilla henkilöillä.7,10,11 Useimmat elämänlaatua tutkivat seurantatutkimukset ovat olleet pääosin sairaala-aineistoja, jonka vuoksi pitkäaikaisia ja väestöpohjaisia, MS-tautia sairastavia

Uusia ja tulevia MS-hoitoja

Multippeliskleroosi (MS-tauti eli pesäkekovettumatauti) on krooninen, invalidisoiva keskushermoston autoimmuunisairaus, jonka patofysiologiassa T- ja B-soluilla katsotaan olevan tärkeä rooli. Taudin ensilinjan hoitoina käytetään nykyään monenlaisia immuunijärjestelmän muuntajia ja immunosuppressantteja, kuten beetainterferonia, glatirameeriasetaattia, teriflunomidia ja dimetyylifumaraattia, ja toisen linjan hoitoina natalitsumabia, fingolimodia, daklitsumabia ja alemtutsumabia. Vaikka taudin hoidossa on tapahtunut edistystä, edelleen tarvitaan parempaa tehoa, suotuisampaa haittavaikutusprofiilia ja parempaa turvallisuutta. Seuraavassa esitetään lyhyt katsaus tuoreimmasta hyväksytystä valmisteesta, daklitsumabista, sekä kahdesta todennäköisesti tulossa olevasta valmisteesta eli okrelitsumabista ja kladribiinista.

D-vitamiinin puute on yhteydessä lisääntyneeseen MS-taudin riskiin. MS-taudin esiintyvyys kasvaa siirryttäessä kauemmas päiväntasaajalta ja on käänteisesti yhteydessä UV-säteilyn määrään.1 Runsas auringonvalolle altistuminen lapsuudessa ja teini-iässä suojaa MS-taudilta2,3 ja MS-taudin riskin on todettu olevan merkittävästi alentunut D-vitamiinipitoisia monivitamiinivalmisteita nauttineilla4 sekä niillä henkilöillä, joiden seerumin D-vitamiinitasot ovat olleet yli 100 nmol/l.5 Tuoreen mendelistisen satunnaistamistutkimuksen tulokset tukevat syysuhdetta D-vitamiinin puutteen ja lisääntyneen MS-riskin välillä.6 Vielä ei tiedetä, missä iässä altistuminen D-vitamiinin puutteelle lisää MS-taudin riskiä tai alkaako riski jo raskausaikana. Kahdessa ruotsalaisessa tutkimuksessa ei todettu yhteyttä raskaudenaikaisen7 tai vastasyntyneisyyskauden8 D-vitamiinipitoisuuden ja myöhemmän MS-tautiriskin välillä. Syntymäkuukauden on kuitenkin todettu olevan yhteydessä MS-taudin riskiin siten, että pohjoisella pallonpuoliskolla MS-potilaat syntyvät verrokkeja useammin keväällä, erityisesti huhti-toukokuussa, kun vähäinen UV-säteily talvikuukausina altistaa äidin raskaudenaikaiselle D-vitamiinin puutteelle.9 Eteläisellä pallonpuoliskolla tilanne on päinvastainen ja marras- ja joulukuu ovat yliedustettuina MS-potilaiden syntymäkuukausina. Runsaampi D-vitamiinin saanti ruokavaliosta raskausaikana on myös yhdistetty jälkeläisten pienempään MS-taudin riskiin.10 Oma tutkimuksemme Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää

#Tuorein julkaisu

MS-tauti

Nro. 2 • helmikuu 2018
2. vuosikerta
  • Neurofilamentit
  • Tulevaisuuden lääkehoidot
  • MS-tauti ja tupakointi
#

MS-tauti

Hanna Kuusisto,

Hanna Kuusisto,
neurologian dosentti, hallintoylilääkäri

Merja Soilu-Hänninen,

Merja Soilu-Hänninen,
neurologian dosentti, yleisneurologian vastuualuejohtaja

Päivi Hämäläinen,

Päivi Hämäläinen,
kuntoutuskeskuksen johtaja, neuropsykologian dosentti

Jukka Saarinen,

Jukka Saarinen,
LT, neurologian ylilääkäri