Bisfosfonaateilla hoidetaan esimerkisi osteoporoosia, syövän aiheuttamaa luukatoa ja luumetastaaseja.1 Typpeä sisältävät bisfosfonaatit (N-BP), kuten risedronaatti ja tsoledronaatti, sitoutuvat mevalonaattireitin keskeiseen entsyymiin, farnesyylidifosfaattisyntaasiin (FDPS), ja estävät sen entsyymiaktiivisuuden palautumattomasti. Mevalonaattireitti tuottaa esimerkiksi monien keskeisten signaali- ja kuljetusproteiinien lipidiankkurin, proteiinien glykosylaatioon tarvittavan dolikolin ja kolesterolin esiasteet.2 FDPS:n inhibitio kerryttää soluihin mevalonaattireitin välituotetta, isopentenyylipyrofosfaattia (IPP). IPP itsessään voi ...